Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kärsivällinen lapsi elää terveen ja pitkän elämän – ja pärjää muita paremmin

Nyky-yhteiskunta kuitenkin suosii hedonismia, joka on verhoiltu yksilöllisen vapauden kaapuun.

Tiede
 
hans eiskonen
Kuva: hans eiskonen

Mitä itsehillintä kertoo ihmisestä? Se ennustaa melko luotettavasti koulumenestystä, elintapoja, terveyttä ja jopa odotettavaa elinikää.

Ainakin jos uskomme 15 minuutin klassikkotestin tuloksia.

Stanfordin yliopistossa 1960-luvulla työskennellyt psykologi Walter Mischel teetti 4–5-vuotiailla sarjan mielenkiintoisia kokeita.

Niissä joukko lapsia jätettiin kukin vuorollaan huoneeseen yksin vaahtokarkin tai muun makeisen kanssa.

Mischel lupasi lapselle lisää karkkia, jos huoneen pöydälle jätetty herkku olisi syömättä vielä 15 minuutin päästä.

Odotusten mukaisesti osa lapsista pystyi vastustamaan houkutusta ja sai lisäpalkinnon. Monet kuitenkin ahmivat karkkinsa välittömästi, heti kun kokeen valvoja oli hävinnyt huoneesta.

Koe ei päättynyt tähän. Mischel seurasi lasten kehitystä pitkälle aikuisikään.

Tulokset yllättivät. Ne jotka hillitsivät halunsa ja itsensä, pärjäsivät elämässä paremmin kuin kärsimättömät verrokkinsa.

Kiltisti viisitoista minuuttia odottaneet lapset menestyivät koulussa ja työelämässä. He pysyivät terveempinä kuin ne, jotka lankesivat syömään vaahtokarkkinsa välittömästi.

Myös tupakointi, huumeiden käyttö ja ongelmat virkavallan kanssa olivat heillä harvinaisia.

Mischelin koeasetelmaa kutsutaan vaahtokarkkitestiksi. Sen tulokset on myöhemmin toistettu useissa tutkimuksissa.

”Itsehillintä näyttäisi kiistatta olevan yhteydessä parempaan terveyteen ja pärjäämiseen”, sanoo professori Jussi Huttunen.

Hän oli pitkään Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen edeltäjän, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja.

Huttunen kirjoitti hiljattain Mischelin klassikkotutkimuksesta katsauksen Suomalaisen lääkäriseuran Duodecim-lehteen.

Jo pitkään on tiedetty, että ihmisen luonteenpiirteet vaikuttavat monella tavalla terveyteen.

Optimistit elävät pidempään kuin pessimistit. Yhteydet voivat olla hyvin dramaattisia.

”Voimakkaat kielteiset tunteet saattavat aiheuttaa äkillisen sydänkuoleman”, kuvailee psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Hän tutki Helsingin yliopistossa vuosikymmeniä sydän- ja verisuonitautien psykologisia tekijöitä.

Keltikangas-Järvisen mukaan psyyke pistää liikkeelle tapahtumaketjuja, joiden moottori on tyypillisesti stressi. Se sekoittaa rasva-aineenvaihduntaa ja vauhdittaa verisuonten kalkkeutumista. Vuosien päästä lopputuloksena saattaa olla sydänkohtaus.

Ihmiset kokevat henkiset paineet eri lailla. Kovakaan stressi ei hetkauta kaikkia.

Siihen kuinka kukin paineita käsittelee, vaikuttaa temperamentti. Se on meille jokaiselle ominainen reagoimisen malli, ihmisen persoonan biologinen perusta. Kasvatus ja ympäristö muokkaa synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden.

”Itsehillintä on melko pysyvä persoonallisuuden piirre”, sanoo Keltikangas-Järvinen.

”Se vaikuttaa kykyyn käsitellä stressiä ja siihen, kuinka paljon stressaavat kokemukset häiritsevät elimistön tasapainoa ja altistavat sairauksille”.

Kyky hallita stressiä selittää osin Mischelin klassikkotutkimuksen tuloksia, mutta yhteys saattaa olla monimutkaisempi — jopa päinvastainen. Elämässä pärjääminen ja terveys heijastuvat myös persoonallisuuteen. Menestys vahvistaa luonnetta.

Uusien havaintojen perusteella kyky hillitä itseään näyttää liittyvän solujen ja kudosten vanhenemiseen.

Yhdysvaltain tiedeakatemian Pnas-lehti julkaisi äskettäin tutkimuksen, jossa mittarina käytettiin geenisäätelyn muutoksia. Niitä syntyy ennakoitavalla tahdilla, kun solut ikääntyvät.

Muutoksia seurattiin 300 yhdysvaltalaisessa teinissä. Mitä parempi nuoren itsehillintä oli, sitä nuorekkaampina solut säilyivät.

Havaitut geenimuutokset ovat epigeneettisiä. Ne siis voivat vaikuttaa jälkeläisten terveyteen ja elinikään jopa usean sukupolven päähän.

Yllättäen edun saivat vain hyvin toimeentulevien perheiden vesat. Vaatimaton sosiaalinen tausta käänsi tilanteen päälaelleen: itsehillintä nopeutti solujen vanhenemista.

Mikä selittää ilmiön?

”Sosiaalinen nousu yhteiskunnassa vaatii pitkäjänteisyyttä ja itsehillintää. Se saattaa tapahtua terveyden kustannuksella”, professori Huttunen pohtii.

Psykologi ei hätkähdä havaintoa luonteenpiirteiden yhteydestä geenien säätelyyn ja solujen ikääntymiseen.

”Olisi outoa, jos ne eivät vaikuttaisi toisiinsa”, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Ihmiset ovat yksilöitä, koska aivojemme rakenteet ovat erilaisia. Myös hermoston välittäjäaineet toimivat eri lailla. Aivojen rakenteet määrittävät yksilöllisyyttä.

Lapsella on jo syntyessään valmis kattaus aivojen viritystiloja. Jokainen ympäristön ärsyke muovaa niitä.

Ärsykkeet muokkaavat ihmisen tapaa reagoida ja koko elimistön yksilöllistä fysiologiaa geenien tasolle asti. Muovautuvuus ei lopu lapsuuteen.

Voiko itsehillintää opetella, vaikka olisi alun perin temperamentiltaan impulsiivinen ja lyhytjännitteinen?

”Ilman muuta voi”, Keltikangas-Järvinen sanoo. Helpoiten se käy lapsuudessa, mutta onnistuu aikuisenakin.

Hänen mukaansa ongelma on, ettei itsehillintää pidetä tänä päivänä suuressa arvossa.

Nyky-yhteiskunta suosii hedonismia, joka on verhoiltu yksilöllisen vapauden kaapuun.

”Jokaisella näyttää olevan oikeus olla ja käyttäytyä kuinka haluaa — aika usein muiden ihmisten kustannuksella.”

Keltikangas-Järvisen mukaan hyvä itsehillintä ei ole itsessään tae menestykseen, terveyteen tai pitkään elinikään.

Se on luultavasti vain merkki monen suotuisan luonteenpiirteen kasaumasta.

Niissä yhdistyvät oman elämän hallinta, taito ratkaista ongelmia, pitkäjänteisyys, toimivat ihmissuhteet ja monet muut tunnetut terveyden edellytykset.

”Ihminen, jolla on elämä hanskassa”, Keltikangas-Järvinen tiivistää.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit