Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Syömme liian vähän kuituja, ja se vahingoittaa myös tulevien sukupolvien vatsaa, sanovat tutkijat

Tiede
 
Kirsi Heikkinen

Teollisuusmaiden asukkaat syövät keskimäärin 15 grammaa ravintokuitua päivässä, kun viimeiset metsästäjä-keräilijäväestöt pistelevät niitä poskeensa kymmenen kertaa enemmän.

Juuri heidän ruokavalionsa muistuttaa todennäköisesti läheisesti sitä, mitä esivanhempammekin noudattivat, toteaa mikrobiologi Justin Sonnenburg Stanfordin yliopistosta.

Ravintokuidut ovat tärkeitä, koska ne ovat suolistomikrobien ruokaa.

Suolistomikrobit taas ovat tärkeitä, koska ne osallistuvat immuunipuolustukseen ja suojelevat meitä sairastumiselta, Sonnenberg selittää.

Tutkimukset ovat paljastaneet, että eristyneillä ihmispopulaatioilla Afrikasta Papua-Uuteen-Guineaan ja Etelä-Amerikkaan on runsaampi kirjo mikrobeja sisuksissaan kuin modernia elämää viettävillä.

Lukuisat bakteerilajit, joita metsästäjä-keräilijöillä ja alkeellisilla viljelijöillä eri puolilla maailmaa vielä on, ovat hävinneet meiltä kokonaan.

”Pohdimme, voisiko valtaisa ero ravintokuidun saannissa olla syypää tähän katoon”, Erica Sonnenburg kertoo.

Sonnenburgit ryhtyivät kollegoineen tutkimaan asiaa hiirillä, joiden suolisto oli pidetty steriilinä.

Tutkijat kansoittivat ne ihmisten suolistomikrobeilla, ja jakoivat sitten hiiret kahteen ryhmään.

Toisille ryhdyttiin syöttämään ruokaa, joka sisälsi runsaasti kasveista peräisin olevia kuituja. Toiset saivat muuten yhtä paljon proteiineja, rasvaa ja energiaa, mutta tuskin ollenkaan kuituja.

Ulostenäytteet osoittivat, että aluksi hiirten suolistomikrobisto oli identtinen, mutta koostumus alkoi pian eriytyä.

”Parissa viikossa tapahtui valtava muutos. Vähän kuitua saavien mikrobilajisto köyhtyi”, Justin Sonnenburg kertoi.

Lajeista yli puolen bakteerimäärät hupenivat 75 prosenttia, ja monia ei löytynyt enää lainkaan.

Seitsemän viikon kuluttua vähäkuituisella ravinnolla eläneet hiiret siirrettiin runsaskuituiselle ruokavaliolle. Kuukaudessa näiden hiirten bakteerilajisto elpyi, mutta vain osittain. Kolmasosa lajeista ei toipunut alkuperäisiin lukemiin.

Vastaavia muutoksia ei ilmennyt verrokeilla, jotka söivät runsaskuituista ruokaa koko ajan.

Kuituvaje näkyi myös seuraavien sukupolvien suolistossa. Vähän kuitua syövien hiirten poikasilla oli harvempi bakteerilajisto.

Kun poikaset jatkoivat vähäkuituista linjaa, tilanne paheni: neljännellä sukupolvella oli jäljellä enää neljäsosa kantaemojen ja -isien suoliston mikrobilajeista.

Vaikka nämä lapsenlapsenlapset pantiin syömään runsaasti kuituja, kaksi kolmannesta lajeista ei palautunut. Ne olivat hävinneet sukupuuttoon.

Tutkijat sanovat pelkäävänsä, että tyypillisellä länsimaisella ruoalla elävät ihmiset ovat matkalla samaan.

Syömme kuituja liian vähän, jotta suolistomme elättäisi yhtä rikasta mikrobistoa kuin esivanhemmillamme.

Jotain lohtua sentään on, jos näin käy. Tutkimuksessa hiirten köyhtynyt suolistomikrobisto kyettiin ennallistamaan ulosteensiirroilla.

Tutkimuksen julkaisi Nature ja tutkimustiedotteen

Eurekalert.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit