Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Käärmeiden lypsäjä pelastaa ihmisiä oman henkensä uhalla – ”Harva tähän pystyy”

Viikko haastattelun jälkeen surmakäärme onnistui puremaan Billy Collettia.

Tiede
 
Päivi Arvonen
Päivi Arvonen
Billy Collett valuttaa tiikerikäärmeen myrkyn sopivan kokoiseen lasiin.
Billy Collett valuttaa tiikerikäärmeen myrkyn sopivan kokoiseen lasiin. Kuva: Päivi Arvonen
Tästä on kyse

Erikoinen lypsykarja

 Australiassa elää kymmenen maailman vaarallisinta käärmettä.

 Valistuksen ja vastamyrkkyjen ansiosta keskimäärin vain yksi ihminen vuodessa kuolee käärmeenpuremaan.

 Vastamyrkyn tuotantoa varten on ensin lypsettävä myrkkyä käärmeistä.

 Reptile Parkissa lypsetään tiikerikäärmeitä (Notechis scutatus), idänruskokäärmeitä (Pseudonaja textilis), surmakäärmeitä (Acanthophis antarcticus), rannikkotaipaaneja (Oxyuranus scutellatus) ja Mulga snake -käärmeitä (Pseudechis australis).

Jokainen kerta on hengenvaarallinen, Billy Collett sanoo. Hän nappaa käsin terraariosta tiikerikäärmeen, jota pidetään maailman neljänneksi myrkyllisimpänä.

Australiassa on yksi paikka, jossa käärmeistä lypsetään myrkkyä, ja työtä tekee ammatikseen yksi ihminen, 29-vuotias Collett.

Hän työskentelee 150 kilometrin päässä Sydneystä Reptile Park -eläintarhassa. Tarhan perustaja Eric Worrell alkoi jo vuonna 1949 lypsää käärmeiden myrkkyä vasta-aineen tuotantoa varten.

Collett laittaa käärmeen maahan ja painaa sen pään päälle muovilevyn.

”Näin näen juuri oikean kohdan, josta tarttua kiinni”, Collett sanoo ja puristaa käärmettä napakasti niskasta.

Toisella kädellä hän tuo käärmeen pään eteen snapsilasia muistuttavan lasin.

Käärmeen avonaisesta suusta valuu lasiin tippa kerrallaan myrkkyä, joka erittyy silmän ja kitalaen välissä sijaitsevista rauhasista.

Alle minuutissa lasissa on noin teelusikallisen verran nestettä. Määrä riittäisi tapaamaan 40 ihmistä.

Collett laittaa käärmeen takaisin terraarioon.

”Myrkyn lypsäminen on melko yksinkertaista, mutta harva tähän pystyy”, Collett sanoo. ”Koulutuksessa on yksi kaveri.”

Collett on lypsänyt työkseen viiden lajin myrkkykäärmeitä yli kymmenen vuotta. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon ja opiskellut ammattinsa käytännössä.

Collett myöntää käärmeiden pelon olevan luontaista ihmisille, mutta hän on aina rakastanut käärmeitä.

”Perheeni vihasi ja tappoi niitä. Minä säälin ja halusin auttaa niitä. Nyt autan käärmeiden kautta ihmisiä.”

Lypsetty myrkky pakastetaan ja lähetetään eteenpäin kiteinä. Sen avulla valmistetaan vasta-ainetta, joka pelastaa satojen ihmisten hengen joka vuosi.

Australiassa elää kymmenen maailman myrkyllisintä käärmettä. Myrkkykäärmeet purevat noin 300 ihmistä vuodessa. Vastamyrkkyjen ansiosta heistä kuolee keskimäärin vain yksi. Pahimpina vuosina menehtyy viisi.

Hämähäkkien ja käärmeiden myrkkyjen vasta-aineet tuottaa Melbournessa Commonwealth Serum Laboratories.

Käärmeiden myrkylle tuotetaan vasta-ainetta hevosilla, hämähäkkien myrkylle kaneilla.

Tuotantoprosessi on periaatteessa samanlainen: eläimiin ruiskutetaan pieniä määriä myrkkyä 10–12 kuukauden aikana. Määrä ei vahingoita eläintä, mutta sen veressä kehittyy vasta-ainetta myrkylle.

Vasta-aine eristetään eläimen verestä, ja sitä voidaan antaa käärmeen tai hämähäkin puremalle ihmiselle. Aine neutraloi käärmeen tai hämähäkin myrkyn uhrin elimistössä.

Puremia vastaan toimitaan myös valistuksella. Collettin mukaan suurin osa tapauksista aiheutuu ihmisten tyhmyydestä.

”Ihminen ei kuulu käärmeen ravintoketjuun. Käärme ei hyökkää ihmisen kimppuun. Myrkkykäärmeen puremista 90 prosenttia aiheutuu siitä, että ihminen yrittää vahingoittaa käärmettä tai ottaa sen käteen.”

Australian luonnossa liikkuessa on hyvin todennäköistä kohdata käärmeitä. Tärkein suojakeino ovat pitkät housut ja umpinaiset kengät, sillä Australian myrkkykäärmeiden hampaat eivät riitä lävistämään paksua kangasta saati nahkaa.

”Kun näet käärmeen, pysähdy ja poistu sen jälkeen hitaasti paikalta. Jos käärme puree, tarvitaan ensiavuksi kiristysside. On tärkeää olla mahdollisimman liikkumatta, jottei myrkky leviä”, Collett neuvoo.

Viikko haastattelun jälkeen Collettille sattui lypsäessä vahinko. Tappavan myrkyllinen surmakäärme puri häntä, ja hänet kiidätettiin sairaalaan.

Collett ei kuitenkaan tarvinnut vastamyrkkyä, koska purema oli niin sanotusti kuiva. Toisin sanoen myrkkyä ei erittynyt – todennäköisesti siksi, että Collett oli juuri lypsänyt käärmeen.

Päivi Arvonen

Käärmeiden lypsyä Reptile Parkissa ei normaalisti pääse katsomaan, mutta hämähäkkien myrkyn lypsyä eläintarhan vieraat saavat seurata pari kertaa päivässä – turvallisesti lasiseinän takaa.

Stacey Denovan ottaa hyllyköstä muovipurkin, jossa majailee Sydneyn alueella elävä funnel web eli Atrax robustus -hämähäkki.

Hän pudottaa hämähäkin matalareunaiseen muovikehikkoon. Sitten hän koskettaa hämähäkkiä tikulla, jolloin tippa myrkkyä erittyy sen leukaraajojen piikkiin. Denovan ottaa tipan talteen pienellä pipetillä.

”Tämä on ihan helppoa verrattuna käärmeisiin. Pidän käärmeiden käsittelystä ja voin avustaa lypsäjää, mutta en ikimaailmassa tekisi sitä itse,” Denovan sanoo.

”Nämä hämähäkit eivät hyppää eivätkä pysty kiipeämään sileää reunaa pitkin, joten tässä ei ole samanlaista vaaraa.”

Hämähäkit saadaan lahjoituksena.

”Kannustamme ihmisiä keräämään niitä ja toimittamaan keräyspisteisiin, joita on kymmenen.”

Reptile Park saa vuosittain 150–200 hämähäkkiä. Yksi hämähäkki voidaan lypsää kerran viikossa. Yhden vasta-aineannoksen tuottamiseen tarvitaan 150 lypsyä.

Australian hämähäkit eivät juuri ole vaatineet kuolonuhreja vasta-aineiden keksimisen jälkeen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!