Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomen maaperä saattaa kertoa, miten Amerikka aikoinaan asutettiin

Tiede
 
Risto Isomäki
Kirjoittaja on tieto- ja tieteiskirjailija.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa käydään edelleen kiivasta tieteellistä väittelyä siitä, miten Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikka aikoinaan asutettiin. Hallitseva koulukunta väittää, että ensimmäiset asukkaat saapuivat maitse, Laurentide-mannerjäätikön ja Kalliovuorten mannerjäätikön väliin sulanutta käytävää pitkin. Haastavan näkemyksen mukaan ihmiset kulkivat rannikkoa pitkin jonkinlaisilla veneillä tai kanooteilla.

Väittelyn ilmapiiri on ollut kova, suorastaan vihamielinen. Oppiriita on pitkittynyt, koska kumpikaan osapuoli ei ole pystynyt esittämään näkemyksiensä tueksi kiistattomia todistuskappaleita. Jäättömän käytävän alueelta ei ole löytynyt todisteita varhaisista maahanmuuttajista, ja kivikautiset rannat jäivät aaltojen alle, kun meren pinta nousi sadalla metrillä jääkauden loppuvaiheessa.

Ei ehkä ole pelkkä sattuma, että jäätön käytävä -teorian isä C. Vance Haynes asui itse Arizonassa, jossa on hyvin kuivaa ja lämmintä. Muuten hänen olisi ollut vaikea jättää kokonaan huomiotta kaksi teorian kannalta oleellista seikkaa, jotka ovat jokaiselle suomalaiselle itsestäänselvyyksiä: sulavesijoet ja rantajäät.

Muistan itse elävästi miten pikkuruinen grönlantilainen sulavesipuro pysäytti minut, kun yritin nousta Ilulissatin lähellä sijaitsevan tunturin huipulle nähdäkseni Kangia-jäävuonon alkupään. Purossa oli vain 30 senttiä nopeasti virtaavaa vettä, mutta en hetkeäkään edes harkinnut sen ylittämistä. Olisin kastellut jalkani, ja jos olisin liukastunut, olisin päätynyt Kangiaan.

Suomessa on lukuisia harjuja, usein vain muutaman kilometrin päässä toisistaan. Jokaisen paikalla on mannerjäätikön sulamisen aikoihin ollut suuri, jäätävän kylmä jäätikköjoki. Pienempiä sulavesijokia on täytynyt olla tuhansittain. En usko, että edes nykyaikainen armeija olisi pystynyt kulkemaan kahden sulavan mannerjäätikön välisen, 2 000 kilometrin pituisen jäättömän käytävän läpi yhden kesän aikana.

Sitä paitsi miksi kivikautiset metsästäjät olisivat halunneet tunkeutua sulavien mannerjäätiköiden väliseen käytävään? Hirvieläinten heimoon kuuluva karibu on hyvä uimari, mutta se ei pidä kylmästä vedestä. Opportunistiset kaributkaan eivät missään tapauksessa ylittäisi vapaaehtoisesti kymmeniä suuria sulavesijokia vain päästäkseen alueelle, jolla ei ole mitään syötävää.

Valtameren rannat ovat sen sijaan olleet kivikaudella lähes ilmainen seisova pöytä. Massoittain simpukoita ja syötäviä merileviä. Kalaa, hylkeitä, valaita. Säälittävän hitaita Stellerin merilehmiä. Merilintuja ja niiden munia.

Jäätön käytävä -teorian kannattajien mukaan ei ole uskottavaa, että ensimmäiset ihmiset olisivat tulleet Amerikkaan vesitse, koska vesi oli hyytävän kylmää ja koska monet Pohjois-Amerikan intiaanikansat välttävät nykyäänkin merelle menemistä.

Toisaalta inuitit ja Pohjois-Siperian alkuperäiskansat liikkuivat jo kauan sitten Jäämerellä pienillä kajakeillaan. Skandinavian rannikoille 13 000 vuotta sitten ja Suomen saaristoihin vähän myöhemmin saapuneiden ihmisten täytyi niin ikään tulla jonkinlaisilla veneillä.

Vaikka Amerikan ensimmäiset asukkaat olisivat kammonneet veneilyä, heidän olisi ollut helppo vaeltaa etelään rannoille vielä tuolloin syntyneitä talvijäitä pitkin. Erityisesti kevätjäät ovat parhaimmillaan todella nopeakulkuinen valtatie.

Suomalaisten jääkausitutkijoiden ja arkeologien kannattaisi sekaantua amerikkalaiseen oppiriitaan ja todistaa jäätöntä käytävää korostava teoria mahdottomaksi ja vääräksi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!