Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Asteroidi hävitti dinosaurukset – kuudennen sukupuuton aiheuttaa ihminen

Asteroidi hävitti maailmasta dinosaurukset. Uudessa suuressa sukupuuttoaallossa tuhon aiheuttaa ihminen, kertoo Elizabeth Kolbert Pulitzer-palkitussa kirjassaan.

Tiede
 
Elina Venesmäki
GEORGETTE DOUWMA / SCIENCE PHOTO LIBRARY
Korallit ovat vaarassa kadota maailman meristä, kun ilmasto lämpenee.
Korallit ovat vaarassa kadota maailman meristä, kun ilmasto lämpenee. Kuva: GEORGETTE DOUWMA / SCIENCE PHOTO LIBRARY

Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia. Elizabeth Kolbert, suom. Pirkko Vesterinen, Atena 2016. 367 s.

Ihmislaji alkoi maailmanvalloituksensa noin 200 000 vuotta sitten. Se on muuttanut planeetan oloja niin, että moni muu laji on hiipunut pois tieltä.

New Yorkerin toimittajan Elizabeth Kohlbertin Kuudes sukupuutto voitti viime vuonna parhaan tietokirjan Pulitzer-palkinnon. Juuri suomeksi ilmestynyt kirja selittää, miten olemme muuttaneet maailmaa.

Kirja sai alkunsa, kun Kolbert kiinnostui panamantynkäjalkasammakosta, joka elää enää tutkijoiden perustamassa sammakkohotellissa.

Näiden sammakoiden kohtaloksi, ja monien muidenkin, koituu piiskasiimasieni. Sieni tarttuu sammakkoon, estää sitä saamasta tärkeitä ravinteita ja tappaa.

Mitä tekemistä ihmisellä on tämän kanssa? No, sieni leviää maailman eri kolkkiin ihmisen mukana.

Joukkosukupuutto syntyy, kun olosuhteet muuttuvat dramaattisesti tai yhtäkkisesti niin, että luonto ei pysy mukana. Viides suuri sukupuuttoaalto vei dinosaurukset. Nyt meneillään on kuudes, ja se vie tynkäjalkasammakon.

Sammakkoeläimet ovat maailman uhanalaisin eläinluokka, mutta ei muillakaan mene hyvin. Korallit, rauskut, monet nilviäiset, linnut ja nisäkkäät ovat matkalla unohduksiin.

1700-luvun loppuvuosiin asti sukupuutot olivat tuntematon ilmiö. Sitten ranskalainen eläintieteilijä Georges Cuvier löysi Amerikan mastodontin luita Ohiosta ja päätteli, että maailmassa on ennen elänyt lajeja, jotka ovat kadonneet.

Evoluutiosta Cuvier ei tiennyt mitään. Charles Darwin kehitti evoluutioteorian 1800-luvulla.

Elämän historiassa tunnetaan 500 miljoonan viime vuoden ajalta viisi suurta sukupuuttoaaltoa.

Kuudes alkoi, kun nykyihmisen populaatio kasvoi ja sen vaikutus maailmaan alkoi olla yhä suurempi. Yksi suuri ihmislajin vaikutusmekanismi on ollut muiden tappaminen.

Eurooppaan nykyihmiset saapuivat noin 40 000 vuotta sitten, ja noin 30 000 vuotta sitten mannerta aiemmin asuttaneet neandertalinihmiset olivat kadonneet.

Jääkauden jälkeen vuorossa oli megafauna, maailman jättieläimet. Monien tutkijoiden mukaan jättiläiset kuolivat ilmaston muuttumisen takia.

Kolbert esittelee teorian, jonka mukaan ihminen tappoi megafaunan kaikkialta maailmasta. Amerikanmastodontit ja luolakarhut hävisivät, kun niitä metsästettiin liikaa.

Madagaskarin jättimäiset makit, kääpiövirtahevot ja norsulinnut selvisivät keskiajalle ja Uuden-Seelannin moat jopa renessanssiin asti.

Sukupuuttoaalto ei ole ollut yhtäkkinen, vaan se on kestänyt pitkään ja jatkuu edelleen. Nyt sukupuuton partaalla ovat muun muassa sarvikuonot, norsut ja suuret ihmisapinat.

Kirja kertoo tarkasti, miten Luis ja Walter Alvarez oivalsivat, että maahan rajusti törmännyt asteroidi käynnisti liitukauden joukkosukupuuton 65 miljoonaa vuotta sitten. He kirjoittivat teoriastaan artikkelin vuonna 1980. Millaista pilkallista vastustusta ajatus aluksi herättikään!

Kolbert kuvaa kauniisti retkiään maailman eri kolkkiin kiinnostavien tutkijoiden luo. Napolin lähellä olevassa Castello Aragonese -linnassa Italiassa hän kertoo linnan karusta keskiajasta ja siitä, miten Afrikan mannerlaatta puskee kohti Eurooppaa niin, että Tripoli on joka vuosi pari senttiä lähempänä Roomaa.

Samalla mereen linnasaaren ympärillä purkautuu paljon hiilidioksidia, joka happamoittaa merta. Tutkijat seuraavat aluetta saadakseen tietää, mitä maailman merille tapahtuu, kun ilmastonmuutos happamoittaa vedet. He ovat havainneet, että purkausaukkojen vieressä meri on elämästä tyhjä.

Kuudes sukupuutto on kiehtova kirja – ja lohduton. Kolbert miettii, mitä ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto tekee ihmiselle itselleen, eikä hän ole toiveikas.

Ihmiset tekevät paljon suojellakseen lajeja ja onnistuvatkin, mutta samalla tuhoaminen jatkuu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit