Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Saimaannorppia halutaan ajaa pois rysiltä mölyllä

Itä-Suomen yliopiston tutkija kyseenalaistaa kokeilun, koska äänikarkotin voi aiheuttaa kipua ja kuulovammoja hylkeille

Tiede
 
Juha Taskinen / Lehtikuva
Saimaannorppa ääntelee etenkin silloin, kun hoivaa kuuttiaan.
Saimaannorppa ääntelee etenkin silloin, kun hoivaa kuuttiaan. Kuva: Juha Taskinen / Lehtikuva

Saimaannorpille turvallisia rysiä aiotaan kehittää arveluttavalla tavalla. Ammattikalastajien pyydysten lähellä on tarkoitus testata äänikarkottimia, jotka voivat aiheuttaa hylkeille kipua ja kuulovammoja.

Saimaan Safarit Oy jätti viime vuoden lopulla Etelä-Savon ely-keskukseen hakemuksen, jossa se pyytää, että voisi kokeilla karkottimia saimaannorpan elinalueella. Aie on osa metsähallituksen ja monen muun tahon Saimaannorppa Life-hanketta. Siinä on muun muassa kehitetty norppaturvallisia rysiä, kuten sellaisia, joiden suuaukkoon on asetettu kaltereita.

”Norpat kuitenkin saattavat jäädä rysien lähelle syöden saalista sekä pelottaen kaloja pois, jolloin kalansaalis jää vähäisemmäksi. Tästä syystä hakija haluaa kokeilla myös karkottimia”, kertoo ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Arto Ustinov.

Useissa maissa ammattikalastajat käyttävät erilaisia karkottimia, jotta merihylkeet eivät söisi saalista suoraan pyydyksistä. Laitteiden periaate on, että ne lähettävät satunnaisilla sykäyksillä kovaa, korkeataajuista ääntä. Kokeessa on tarkoitus testata norjalaista Lofitech-pelotinta, joka pauhaa noin 190 desibelin voimakkuudella. Hylkeiden pitäisi kokea tämä niin epämiellyttäväksi, että ne pysyvät kaukana melun lähteestä. Lisäksi kokeiluun otettaisiin myös hiljaisempi kotimainen koje.

Luvan käsittely on kesken. Hakemuksesta on pyydetty kaksi lausuntoa: Metsähallitus puoltaa koetta, Itä-Suomen yliopisto suhtautuu siihen kriittisemmin.

Metsähallituksen mukaan karkotinkoe on tarpeellinen, sillä sen tarkoitus on ehkäistä norppia kuolemasta pyydyksiin ja samalla vähentää niiden aiheuttamaa saaliskatoa.

Lausunnossa kuitenkin tuodaan esiin, että ”koe voi aiheuttaa haittaa norpalle ja etenkin sen ruokailulle ja liikkumiselle eläimen luontaisessa ympäristössä avovesiaikana”.

”Hakemuksessa esitetty laite aiheuttaa kipua ja voi aiheuttaa hylkeelle myös kuulovaurion”, kirjoittavat ylitarkastaja Tero Sipilä sekä häntä avustaneet suojelubiologit Miina Auttila ja Jouni Koskela. Perusteeksi he esittävät tietoa ihmisestä: meille melun kipukynnys on 120 desibeliä, ja Kuuloliiton mukaan 115 desibelin ylittävässä metelissä ei tulisi oleskella hetkeäkään.

Akuutti meluvamma saattaa syntyä yksittäisestä kovan melun kokemuksesta. Se voi panna korvat soimaan ja tuhota korvan soluja. Kuulovammat ovat pysyviä, koska korvan kuuloon liittyvät solut eivät uusiudu. Kuulo on saimaannorpalle tärkeä aisti, joka osaltaan auttaa sitä löytämään kumppanin, hoitamaan kuutteja ja havaitsemaan vaaroja.

Kokeilu edellyttää eläinkoelupaa; Suomen säädösten mukaan se tarvitaan jo silloin, kun koe satuttaa neulanpiston verran.

Itä-Suomen yliopisto kyseenalaistaa kokeilun. Lausunnon allekirjoittajat professori Raine Kortet ja yliopistotutkija Mervi Kunnasranta vetoavat siihen, että karkottimien vaikutuksia on vaikea arvioida, koska aiemmat selvitykset vastaavista kojeista ovat laadultaan heikkoja. Myös Saimaan Safarien lupahakemus on puutteellinen kokeen käytännön toteutuksen osalta. Se esimerkiksi mainitsee aiempia kokeiluja, mutta ei esittele niiden tuloksia.

Eri tutkimusten päätelmät ovat ristiriitaisia. Pääosin laitteet ovat vaikuttaneet vain lyhyen aikaa, sitten hylkeet ovat tottuneet niihin tai ehkä kuuroutuneet. Joskus karkottimet ovat toimineet kuin ruokakello, eli kutsuna kala-apajille. Eläimet ehdollistuvat siihen, että äänilähteen lähellä on ruokaa.

Saimaalla hylkeisiin liittyvät ongelmat ovat erilaisia kuin merillä, joilla karkottimia on pääosin tutkittu. Saalistappiot eivät ole merkittäviä, vaan se, että norppia jää kiinni pyydyksiin ja menehtyy.

”Merellä pyydystä suojellaan hylkeeltä – Saimaalla hyljettä suojellaan pyydykseltä”, Kortet ja Kunnasranta kiteyttävät. Heidän mielestään norppaystävällisen ammattikalastuksen kehittäminen on myönteistä, mutta siihen ei tarvita vedenalaista äänisaastetta tuottavaa tekniikkaa.

”Pitkäaikainen toiveemme on, että kehitettäisiin rysä, joka olisi norpalle ystävällinen ja joka toisi hyvän toimeentulon ammattikalastajille”, Kunnasranta sanoo.

Sellainen on jo olemassa suomukalojen, eli ahvenen ja kuhan kalastamiseen. Kalterit estävät norppaa pääsemästä sisälle mutta sallivat kalojen uida satimeen. Pyydys on koekäytössä. Sen sijaan norppaystävällinen rysä muikkujen pyyntiin on vasta kehitteillä. Nykyiset muikkurysät ovat suuria ja päältä avoimia, ja norpan on liian helppo mennä niihin herkuttelemaan.

Niin Kunnasranta kuin Sipilä ja heidän kollegansa haluaisivat, että verkkoja voitaisiin Saimaalla yhä enemmän korvata norppaturvallisilla pyydyksillä. Verkot ovat uhanalaisen saimaannorpan tärkein yksittäinen kuolinsyy. Metsähallituksen mukaan niihin takertuu ja tukehtuu noin kuusi norppaa vuodessa. Viraston tietoon tulee nelisenkymmentä prosenttia norppien kuolemista.

Erittäin uhanalaisia saimaannorppia on jäljellä noin 320, niistä 90 on lisääntyviä naaraita.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit