Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Uusia gravitaatioaaltojen valolähteitä etsitään myös teleskoopein

Vaikka mustat aukot eivät lähetä valoa, voi ilmiön ympärillä näkyä myös valoisuuden muutoksia.

Tiede
 
Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics
Teleskooppeja suunnataan tulevaisuudessa myös nopeasti kohti gravitaatioaaltojen lähteitä.
Teleskooppeja suunnataan tulevaisuudessa myös nopeasti kohti gravitaatioaaltojen lähteitä. Kuva: Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics

Gravitaatioaallot löytyivät viime viikolla. Ne havaittiin kahdella herkällä Ligo-ilmaisimella.

Aallot syntyivät, kun kaksi mustaa aukkoa yhtyivät väkivaltaisesti avaruudessa. Se sai avaruuden väreilemään.

Avaruuden väkivaltaiset ilmiöt voivat tuottaa painovoima-aaltojen ohella myös valoa, esimerkiksi supernovien räjähtäessä.

Tähtitieteilijät etsivätkin myös valon muutoksia epäiltyjen gravitaatioaaltojen lähettyviltä jo 16. syyskuuta 2015, kun Ligot havaitsivat aallot ensi kertaa. Vaikka mustat aukot eivät lähetä valoa, voi ilmiön ympärillä näkyä myös valoisuuden muutoksia.

”Odotimme innokkaasti ensimmäisiä havaintoja gravitaatioaalloista, jotta saisimme suunnattua nopeasti teleskooppimme ja kameramme ilmiön suuntaan”, sanoo Edo Berger tiedotteessa. Hän johtaa gravitaatioaaltojen seurantaa Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksessa Yhdysvalloissa.

Ryhmä etsi ilmiöstä valoa DEC-kameralla, joka oli kytketty nelimetriseen Blanco-peiliteleskooppiin Cerro Tololon observatoriossa Chilen Andeilla.

”Kameramme on yksi maailman tehokkaimmista välineistä tähän”, sanoo Berger.

Gravitaatioaaltojen nopea tunnistus ei ole ole helppoa. Teleskooppien käyttäjien pitää saada nopeasti tieto ilmiöstä ja siitä, mistä suunnasta aallot tulivat. Työssä tarvitaan suuria ja laajasti taivasta skannaavia kaukoputkia.

Havainnointia vaikeutti syyskuussa se, että lähdettä ei osattu paikantaa tarkkaan. Valoa etsittin alueelta, joka oli 2 800 kertaa suurempi kuin täydenkuun peittämä alue taivaalla.

Blanco-teleskooppi etsi valolähdettä isoilta taivaankannen kaistaleilta useita kertoja kolmen viikon ajan, mutta mitään ei löytynyt. Saatu mittatieto antoi kuitenkin vinkkejä siitä, miten kirkas ilmiön pitää olla, jotta se näkyisi, kun aallot havaitaan seuraavan kerran.

Yrityksestä kertoo pian myös Astrophysical Journal Letters.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!