Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yksinäisyyden paikka löytyi aivoista

Tiede
 
Adriana Dobrin HS
Seura on ihmisen perustarpeita.
Seura on ihmisen perustarpeita. Kuva: Adriana Dobrin HS

Yksinäisyyden tunteen yksi hermostollinen perusta on löytynyt aivoista. Tutkijat paikansivat hiirten aivoista joukon hermosoluja, jotka näyttävät huolehtivan siitä, että eristyksissä olleet hiiret nauttivat seurasta tavallista enemmän, kun ne pääsevät takaisin lajitovereidensa joukkoon.

Kyseinen hermosolukimppu on niin sanottu dorsaalinen Raphe-tumake. Kun hiiret ovat yhdessä, tumakkeen hermosolut eivät ole kovinkaan vilkkaassa käytössä. Jos taas hiiret ovat eristyksissä, solut näyttävät herkistyvän sosiaalisille suhteille, sillä kun sitten hiiret pääsevät takaisin muiden hiirten seuraan, hermosolut vilkastuvat toimeen.

Tutkijat vertaavat tilannetta siihen, miten innoissaan ja vilkkaita ihmiset ovat, kun pääsevät pitkän yksinolon jälkeen muiden ihmisten joukkoon.

”Uskomme, että me mallinsimme hiirillä tätä evoluutiossa säilynyttä ilmiötä ja että näillä hermosoluilla on osuutensa lisääntyneessä innossa seurustella muiden kanssa”, selittää apulaisprofessori Kay Tye MIT:n yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Kun tutkijat sammuttivat tumakkeen toiminnan, eristyksissä olleet hiiret eivät enää olleet sosiaalisesti yhtä vilkkaita päästessään takaisin seuraan.

Hiiret reagoivat myös eri tavoin seuraan pääsyyn, ja se oli kiinni hiiren asemasta ryhmässä. Tumakkeen toiminnan vilkastuminen näkyi selvemmin hiirillä, jotka sijoittuvat arvojärjestyksessä korkealle. Nämä siis kenties kokivat yksinäisyyden pahempana kuin muut.

”Hallitsevassa asemassa oleva hiiri ehkä nauttii sosiaalisesta ympäristöstään. Yhtä hauskaa ei ole sillä, joka on alisteisessa asemassa ja tulee joka päivä tuupituksi. Silloin ehkä tuntee jo olevansa syrjitty”, Tye pohtii.

Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää tarkemmin, auttavatko tutkitut hermosolut yksinäisyyden tunnistamisessa vai ohjaavatko ne pikemminkin reaktioita yksinäisyyteen.

Tutkimuksen julkaisi Cell-tiedelehti.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!