Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Gravitaatioaallot syntyivät ehkä jättimäisen tähden sisällä

Aaltojen löydön aikaan havaittiin samalla suunnalla avaruudessa myös toinen väkivaltainen avaruuden ilmiö, gammapurkaus. Se ei voi olla sattumaa.

Tiede
 
nasa
Taitelijan näkemys gammapurkauksesta.
Taitelijan näkemys gammapurkauksesta. Kuva: nasa

Syksyllä havaitut gravitaatioaallot saattoivat hämmentävää kyllä syntyä jättimäisen tähden sisällä.

Fyysikot vahvistivat gravitaatioaaltojen löytymisen viime viikolla. Aaltojen väreily havaittiin Maan päällä kahdessa ilmaisimessa jo 14. syyskuuta 2015. Aallot syntyivät, kun kaksi isoa mustaa aukkoa yhtyivät.

Samaan aikaan havaittiin samasta avaruuden suunnasta myös toinen väkivaltainen avaruuden ilmiö, nimittäin gammapurkaus.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan gammapurkauksia mittaava avaruusteleskooppi Fermi havaitsi purkauksen vain 0,4 sekunnin kuluttua siitä, kun maanpäälliset Ligo-ilmaisimet havaitsivat gravitaatioaallot.

Ilmiöt näyttävät siis liittyvän toisiinsa.

Näin ei pitäisi teorian mukaan olla. Kaksi mustaa aukkoa kun on imenyt jo kaiken aineen avaruudessa lähiympäristöstään. Mallien mukaan yhtyvät mustat aukot eivät voi käynnistää gammapurkausta.

”Tätä signaalia ei odoteta mustien aukkojen sulautuessa”, sanoo Valerie Connaughton Fermiä seuraavasta tutkijoiden ryhmästä New Scientistille.

Fermiä seuraava fyysikoiden ryhmä on laskenut, että olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että ilmiö olisi esiintynyt mustien aukkojen sulautumisen yhteydessä sattumalta. Gammapurkauksia on havaittu avaruudesta melko vähän, vain joitakin tuhansia.

Fermiä seuraava fyysikoiden ryhmä raportoi ilmiöstä fyysikkojen arxiv-verkkojulkaisussa.

Gammapurkaukset ovat nopeita ja hyvin energisiä välähdyksiä avaruudessa. Ne syntyvät, kun iso tähti luhistuu ja sen jäljille syntyy yksi musta aukko. Silloin tähden paikalta irtoaa voimakas säde kapeana kiilana. On arveltu, että gammapurkauksia syntyy super- tai hypernovien räjähtäessä.

Gammapurkaus voi vain kymmenessä sekunnissa vapauttaa hyvin suuren määrän energiaa. Oma Aurinkomme ei pysty samaan koko elinkaarensa aikana.

Tähtitieteilijä Avi Loeb Harvardin yliopistosta on päätellyt, mitä ehkä tapahtui. Ilmiö voisi toteutua, jos kaksi mustaa aukkoa olisi muodostunut ja sulautunut toisiinsa hyvin massiivisen tähden sisällä. Tähti olisi silloin satoja kertoja massiivisempi kuin oma Aurinkomme.

Kun sellainen tähti on kuluttanut polttoaineensa, se tavallisesti luhistuu mustaksi aukoksi. Mutta jos tähti pyörii akselinsa ympäri hyvin nopeasti, keskipakovoima venyttäisi sen ydintä. Silloin siihen olisikin muodostunut kaksi ydintä, jotka lopulta romahtaisivat omiksi mustiksi aukoikseen. Nämä olisivat sitten synnyttäneet gravitaatioaallot, kun ne yhtyivät.

”Ainoa tapa selittää Fermin saama signaali on, että mustien aukkojen ympärillä on paljon tiheää ainetta”, kertoo New Scientistissa tähtitieteilijä Dan Maoz Tel Avivin yliopistosta Israelissa.

Ilmiölle on ehkä muitakin selityksiä, mutta niitä ei ole vielä esitetty.

Fermin mittauksissa saattaa kuitenkin olla epävarmuutta. Euroopan avaruusjärjestön Esan gammapurkauksia seuraava tutkimussatelliitti Integral ei esimerkiksi havainnut kyseistä gammapurkausta.

Ilmiölle saadaan ehkä lisävalaistusta, kun Ligo havaitsee gravitaatioaaltoja seuraavan kerran, toivoo Loeb.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!