Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tähdenpimennys kestää 3,5 vuotta ja toteutuu 69 vuoden välein

Tiede
 
Jeremy Teaford / Vanderbilt University
Taitelijan näkemys tähdenpimennyksestä, joka kestää 3,5 vuotta.
Taitelijan näkemys tähdenpimennyksestä, joka kestää 3,5 vuotta. Kuva: Jeremy Teaford / Vanderbilt University

Millaista olisi elää planeetalla aurinkokunnassa, jossa emotähti eli paikallinen aurinko pimenee 69 vuoden välein – ja pimennys kestäisi kerrallaan kolme ja puoli vuotta?

Maan päällä täydellinen auringonpimennys toistuu 1–2 vuoden välein. Seuraavat ovat Indonesiassa ja Tyynellämerellä maaliskuussa 2016 ja Yhdysvalloissa elokuussa 2017. Pimennys voi Maan päällä kestää enimmillään 7 minuuttia ja 31 sekuntia.

Nyt löydetyn eksotähden pimennys kestää 3,5 vuotta Maasta katsottuna. Se syntyy, kun kaksoistähtijärjestelmässä 10 000 valovuoden päässä Maasta tähti ja sitä ympäröivä kaasupilvi peittävät toisen tähden. Järjestelmällä on tällä hetkellä vain sen luettelonimi TYC 2505-672-1.

Oudon pimennyksen löysivät tähtitieteilijät Vanderbiltin yliopistosta Nashvillessä Yhdysvalloissa muiden yliopistojen tietopankkien avustuksella. He selittävät löytöään Vanderbiltin yliopiston tiedotteessa ja tiedelehdessä Astronomical Journal.

Pimennys on pisin, joka on löydetty avaruudesta, sanoo tohtorikoulutettava Joey Rodriguez.

Kaksoistähdessä toisen tähden ympärillä on paljon läpinäkymätöntä kaasua. Juuri se vaikuttaa pitkään pimennykseen.

Pitkä pimennys selittyy myös tähtien välimatkalla. Niiden etäisyys toisistaan on suunnilleen sama kuin ulkoplaneetta Uranuksen etäisyys on Aurinkoon.

Ennätystä piti tähän asti jättitähti Epsilon Aurigaen ympäristö. Tähden pimentää toinen tähti joka 27. vuosi ja pimennys vaihtelee 640–730 päivän pituisena.

Rodriguez perusti löytönsä tähtitieilijöiden Aavso-verkoston havaintoihin ja tuhansiin valokuviin, joita astronomit ottivat Harvardin yliopistossa vuosina 1890–1989 osana pohjoisen taivaankannen kartoitusta. Kuvat on digitoitu.

Rodriguez löysi tietokannasta kaksoistähdestä 9 000 kuvaa, jotka oli otettu kahdeksan viime vuoden aikana. Hän yhdisti niiden tietoja 1 432 kuvaan, jotka oli otettu samasta kohteesta viime vuosisadalla.

Seuraava pimennys toteutuu kaksoistähdellä TYC 2505-672-1 vuonna 2080.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!