Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuinka läheistä sukua suomalaiset ja virolaiset ovat? Testaa, tunnistatko naapurimaiden asukkaat

Kantasuomea puhuttiin pienellä alueella nykyisen Viron koillisosassa ja Inkerinmaalla. Oikeastaan voisimme puhua kantavirosta.

Tiede
 

Olivatko ammoiset suomalaiset itse asiassa virolaisia? Osa ilmeisesti oli. Ainakin kielet olivat joskus yhtä. On myös hyvät syyt olettaa, että kun varhaissuomen kieli siirtyi Suomeen Virosta, samalla muutti myös sen puhujia.

Kun suomalaiset sanovat maito, virolaiset sanovat piim. Kielissä on jotain tuttua ja jotain vierasta. Se on tyypillistä lähisukukielille.

Yhteisestä historiasta kertoo toisiaan muistuttava sanasto. Vanhaa juurta ovat persoonapronominit, kuten minä ja ma, sekä sellaiset tavalliset verbit kuin mennä ja minema, tulla ja tulema. Yhteydet etäsukukieliin ovat myös olemassa mutta yleensä vaaditaan kielitieteilijä tajuamaan, että sanat polveutuvat samasta kantamuodosta.

Viron ja suomen tuttuus kertoo, että on paljon lyhyempi aika siitä, kun viro ja suomi olivat yhtä kieltä, kantasuomea, kuin siitä, kun uralilainen kielikunta oli yhtä. Uralilaiseen kielikuntaan kuuluu viron ja suomen lisäksi myös esimerkiksi unkari, joka ei vaikuta kovinkaan tutunomaiselta. Uralilaista kantakieltä puhuttiin arvioiden mukaan 4000–3000 ennen ajanlaskun alkua. Sitten se alkoi hajaantua.

Yksi hajaannuksen lopputulos oli kantasuomi. Se oli kielimuoto, josta puolestaan erkanivat omikseen itämerensuomalaiset kielet kuten viro, vepsä, liivi ja suomi. Kielitieteilijät ajattelevat yleisesti, että kantasuomen puhujat olivat ammoin yhtä ja samaa porukkaa, kertoo Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen. Hän on tutkinut suomalaisten esihistoriaa kielitieteellisin keinoin.

Missä kantasuomen puhujat sitten asuivat? Jo 1800-luvulla tanskalainen tutkija Vilhelm Thomsen oli sitä mieltä, että yhteinen alkukoti oli Baltiassa. Hän esitti, että Suomi olisi ollut tyhjillään noin ajanlaskun alkuun asti, jolloin Virosta muutti väkeä Lounais-Suomeen ja levittäytyi sieltä edelleen maan itäosiin. Osa kiersi Kannaksen kautta.

”Sittemmin tämä maahanmuuttoteoria hylättiin. Todettiin, että täällä on asuttu kivikaudelta lähtien ja että Virosta tuli väkeä, mutta se oli vain pieni osa siitä, mitä täällä on ollut”, Häkkinen kertoo.

Thomsen oli kuitenkin ilmeisesti oikeilla jäljillä pistäessään kantasuomen kieliyhteisön asumaan Baltiaan. Kielentutkija Janne Saarikivi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista tarkentaa:

”On aivan selvää, että kantasuomen on täytynyt olla yhtenäinen kielimuoto, jota on puhuttu melko pienellä alueella. Missään ei ole sellaisia kantakieltä, jota puhuttaisiin kovin suurella alueella. Kantasuomea on ehkä puhuttu Suomenlahden eteläpuolella, jossain nykyisen Viron koillisosassa ja Inkerinmaalla, Pietarin kaupungin ympäristössä”, Saarikivi sanoo.

Jos kerran kantasuomea käytettiin alkuaan Viron alueella, miksi puhumme kantasuomesta emmekä -virosta?

”Ei sille ole mitään oikeaa perustetta. Suomalaisia on viisi miljoonaa ja suomalaiset ovat keksineet koko kuvion ja nimittäneet sen kantasuomeksi. Yhtä hyvin se voisi olla kantaviroa tai -vepsää”, Saarikivi sanoo.

Kantasuomi oli yhtenäinen kieliperhe, jonka aika alkoi noin 500 ennen ajanlaskun alkua ja päättyi 500–600-luvuilla. Ajoitus perustuu Saarikiven mukaan siihen, miten kieleen on tullut lainoja muista kielistä. Tietyt lainasanat ovat niin samanlaisia suomessa, virossa ja muissa lähisukukielissä, että ne on täytynyt lainata silloin, kun kielet olivat yhtä.

Suomeen suomi levisi Saarikiven mukaan kahta eri tietä: Suomenlahden yli Länsi-Suomeen sekä Karjalan- ja Aunuksenkannaksia pitkin Itä-Suomeen. Leviämisen ajankohdasta on kaksi koulukuntaa. Saarikiven mukaan vielä 1980-luvulla oli tavallista väittää, että suomen kieltä on puhuttu jo kivikauden Suomessa.

”En usko siihen. Suomalais-ugrilaisia kielimuotoja Suomessa on puhuttu aikaisemmin kuin suomea mutta ne ovat olleet saamensukuisia kieliä. Se nähdään muun muassa siitä, että Suomessa on niin paljon saamelaisia paikannimiä ja meillä on niin paljon suullista kansanperinnettä lappalaisista. Eivät ne ole tyhjästä tempaistuja”, Saarikivi sanoo.

Suomen kieli saapui nykyisille sijoilleen vasta rautakaudella eli aikakaudella, joka ulottuu 500-luvulta eaa. 1100-luvulle. Tuon pitkän ajanjakson kuluessa myös saamen kieli siirtyi pohjoiseen suomen tieltä.

Ei vain kieli vaan myös ihmisiä muutti Suomeen Viron alueelta.

”Arkeologisen todistusaineiston perusteella ihmisiä on alkanut tullut ajanlaskun alusta lähtien, mutta virta on vähentynyt viikinkiaikana selvästi. Virosta ei ole koskaan tullut massiivista kansanliikettä”, sanoo Kaisa Häkkinen. Viikinkiaika Suomessa kesti noin vuodesta 800 vuoteen 1050.

Liikettä lahden yli on ollut myöhempinäkin aikoina. Tästä on hyvä esimerkki niin sanottu seprakauppa. Sepra tarkoittaa ystävää. Toisin sanoen kyseessä on ollut eräänlainen ystävänkauppa, ja se jatkui aina 1900-luvun alkuun asti.

”Se oli yhteydenpitoa samojen ystäväperheiden välillä, ja siihen liittyi myös naimakauppoja. Suomalaiset olivat enimmäkseen kalastajia ja veivät Viroon kalaa ja saivat virolaisilta maataloustuotteita”. Häkkinen kertoo.

Muuttoliikkeestä ja kielisukulaisuudesta huolimatta biologinen sukulaisuus on geenivertailujen perusteella ehkä yllättävänkin vähäistä. Viimeksi yhteyttä on tutkittu 2010, kun Suomen molekyylilääketieteen instituutti laati suomalaisten geeniatlaksen.

Kartoituksessa verrattiin suomalaisia naapureihin kuten virolaisiin, itäkarjalaisiin ja ruotsalaisiin mutta myös keskieurooppalaisiin.

”Geneettinen samankaltaisuus noudatti maantiedettä. Suomalaiset olivat lähempänä virolaisia kuin vaikkapa keskieurooppalaisia, mikä ei ole suuri yllätys. Katsoimme myös, näkyykö geeneistä kielisukulaisuus unkarilaisten kanssa. Ei näkynyt niin kauas”, kertoo biometrian professori Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta ja Suomen molekyylilääketieteen instituutista.

Ripatti ryhmineen on paraikaa tekemässä tarkempaa geneettistä vertailua, jossa on sekä suomalais- että virolaisperimiä. Sillä voidaan tarkastella sukulaisuuksia paljon yksityiskohtaisemmin, mutta se valmistunee vasta loppuvuonna.

Vaikka virolaiset ovat ruotsalaisten kanssa perimältään suomalaisia lähimpänä, heillä on vielä selvästi läheisempiäkin sukulaisia. Virolaisten johdolla tehty eurooppalainen geenivertailu vuodelta 2009 osoitti, että geneettisesti virolaiset kuuluivat samaan ryhmää liettualaisten, latvialaisten, puolalaisten ja länsivenäläisten kanssa.

Tämänkään ei pitäisi olla mikään yllätys. Virolaisiin on ymmärrettävästi virrannut maantieteellisistä naapureista geenejä, kun taas meri on toiminut esteenä, jonka yli geenit ja niitä kantavat ihmiset eivät niin helposti hyppele. Siksi suomalaisiin on syntynyt geneettistä pesäeroa.

Suomalaiset erottuvat omaksi ryhmäkseen eurooppalaisessa geenivertailussa.

”Alun perin täällä on ollut saamelaisia, ja se vaikuttaa osaltaan suomalaisten perimässä. Eniten suomalaisten geneettisiin ominaisuuksiin vaikuttaa kuitenkin se, että Suomeen on tullut melko vähän ihmisiä ja he ovat eläneet suhteellisen erityksissä. Sekoittumista on vuosituhansien kuluessa ollut hyvin vähän verrattuna moniin muihin väestöihin”, Ripatti selittää.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit