Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Saako robotti vahingoittaa ihmistä? Sotarobotteja suunnitellaan niin kiivaasti, ettei pelisäännöistä ehditä sopia

Tieteiskirjailija Isaac Asimov kirjoitti robotiikan lait vuonna 1942 – ja sijoitti sankarinsa vuoteen 2015.

Tiede
 
Näin robottibussi näkee ympäristönsä
Näin robottibussi näkee ympäristönsä
Kuskittomat robottibussit alkavat liikennöidä Helsingin Hernesaaressa elokuun 16. päivä. HS hyppäsi bussin kyytiin jo ennakkoon ja selvitti, minkälainen teknologia bussia ohjaa. Kuvaus ja leikkaus: Mikko Peura, grafiikka: Uolevi Holmberg, toimittaja: Jussi Sippola
Fakta

Robotti, älä vahingoita ihmistä

Robotiikan lait tieteiskirjailija Isaac Asimovin mukaan:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä.

2. Robotin on toteltava ihmisen antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa ensimmäisen ohjeen kanssa.

3. Robotin on suojeltava itseään niin kauan kuin se ei ole ristiriidassa sääntöjen 1 ja 2 kanssa.

Tieteiskirjailija Isaac Asimov esitteli robotiikan lait novellissaan Runaround maaliskuussa 1942. Tarinassa yksi kolmesta edistyneestä robotista, nimeltään Speedy, toteuttaa ihmisen määräämää työtä kaivoksessa.

Syvyyksissä se alkaa toikkaroida ja jää kiertämään kehää. Näyttää kuin Speedy olisi juopunut, sillä se puhuukin oudosti.

Paljastuu, että Speedy on epätietoinen siitä, mitä lakia totella. Noudattaako robotiikan toista lakia, eli totella ihmisen määräyksiä, vai suojellako itseään kolmannen lain mukaan?

Asimovin laeista on jo ihmisen ikä, 75 vuotta. Kiinnostavaa on, että Asimov sijoitti novellinsa nykypäivään, vuoteen 2015.

Robotiikan asiantuntijat ovat vuosipäivän aikoihin alkaneet vakavasti pohtia, pitäisikö ”kolmansille olioille” luoda oma eettinen ohjeisto. Ne ovat sellaisia kuin Speedy, joka ei ole elävä mutta ei myöskään pelkkä kone, vaan jotain siltä väliltä.

1900-luvulla luotimme siihen, että koneet tekisivät puolestamme ainakin raskaat työt. 2000-luvulla alamme luottaa koneisiin myös päättäjinä, kirjoittaa futurologi Jamis Cascio. Hän tarkoittaa robotiikkaa, jossa on mukana tekoälyä tai tekoälyä, jossa on robotiikkaa.

Robotit saavat vastuuta, ja siksi on alettu pohtia niiden velvollisuuksia – ja jopa oikeuksia.

Ongelma kärjistyi viime keväänä, kun Teslan itseajava auto ajoi päin rekkaa Floridassa. Kuski Joshua Brown luotti liikaa autopilottiin ja kuoli. Robottiauton konenäkö ei osannut erottaa vaaleaa rekkaa vaaleasta taivaasta. Se yritti yhä ajaa, kun rekka hidasti edessä kääntyäkseen.

Autonvalmistaja Tesla puolustautui. Yhtiö ei ole kehottanut kuskeja ottamaan käsiä irti ratista, vaikka auto ajaisi kuskitta.

Robotti saa yhä enemmän vastuuta, mutta kuka vastaa sen teoista ja päätöksistä? Roboteille pitäisi ehkä luoda e-persoonan status. Se määrittelisi robotin vastuuta.

Voi olla, että robotin omistajien on joskus pakko vakuuttaa robottinsa kuin autonsa. Uhri saisi näin korvauksia rahastosta, jos vahingon aiheutti robotti. Vai aletaanko vahinkojen varalta kerätä robottiveroa?

Alan tutkijat väittävät, että robotisaatio on teollistumisen seuraava aalto. Siinä robotit hoitavat myös informaatioon liittyviä tehtäviä. Tutkijat ennustavat, että robottien määrä kasvaa länsimaissa rajusti 2020- ja 2030-luvuilla. Ne leviävät takapihan ruohonleikkureista ja autotehtaiden linjoilta koteihin ja palveluihin.

On arvioitu, että Yhdysvalloissa on 2020-luvun alussa kotirobotti joka viidennessä kodissa. Se voisi kotona laittaa valot päälle, keittää kahvit, siivota, ehkä vahtia lapsia ja tiskata.

Näin maalailee Habitare-messujen tiedotteessa Cristina Andersson. Hän on robottien puolestapuhuja ja Robotics Finlandin perustaja. Habitare tuo syyskuussa kotirobotteja Far Ahead -näyttelyn osaksi.

Empatiamme voi laajeta kuin huomaamatta robotteihin, kun ne yleistyvät, sanoo Cascio. Robotista tulee lemmikki.

Tunteen voi tuottaa jo muotoilulla: suunnittelemalla robotille isot silmät ja pehmeät liikkeet. Tällaisia sosiaalisia robotteja on jo Japanissa.

Mutta empatia voi tulla myös robotin käytöksestä. Ihminen voi jopa unohtaa, että se on kone. Jo nyt olemme huomaamatta antaneet roboteille paljon vastuuta. Robottikirurgi, sellainen kuin Da Vinci, on leikannut jo yli puoli miljoona ihmistä. Se tekee tarkkuustyötä.

Toki tätäkin robottia ohjaa ihminen – vielä.

Stanfordin yliopistossa on kehitetty robotti, joka liikkuu kadulla ja tarkkailee ihmisiä. Näin se opettelee sosiaaliseksi.

Se oppii liikkuessaan esimerkiksi, että ihmisillä on eri sääntöjä kuin autoilla.

Sosiaalipsykologit Brownin yliopistosta pohtivat, olisiko myös kielestä robotin avuksi. He kokoavat etiikkaan ja moraaliin liittyvää sanojen listaa.

Sanat ovat oppivalle robotille kuin moraalinen aakkosto. Mutta kuinka määrittää eri moraalisten sanojen arvo?

Joidenkin mielestä paras tapa opettaa robotille etiikkaa on luoda sille lapsuus. Se oppisi tapoja ja vastuuta kasvaessaan. Hyvä laskentaohjelma eli algoritmihan oppii kokemuksista. Lopulta robotti voisi olla ihmisiksi.

Robotiikan laeista tärkein lienee kuitenkin Asimovin nollas pääsääntö. Sen Asimov lisäsi robotiikan lakien listaan myöhemmin: robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa.

Tosielämässä Asimovin sääntöjä ei välttämättä noudateta, sillä kymmenillä mailla on hankkeita, joissa robotteja kehitetään sotilaalliseen käyttöön. Sotatutkijat vertaavat robottien tuloa sodankäynnin historiassa ruudin käyttöön tai atomipommiin.

Robottien kehittämistä sodankäyntiin on vaadittu kiellettäväksi. Se tuskin onnistuu, sillä sodassa mikään ei tapaa olla pyhää.

Robottiaseita suunnitellaan nyt eri maissa niin nopeasti, ettei pelisäännöistä ehditä sopia. Valtiot eivät nykyisin juuri keskustele uuden sotatekniikan rajoituksista, mikä lisää riskejä.

Jotkut toivovat, että robotit vähentäisivät ihmisuhreja. Sotarobotti voisi ampua vasta, kun sitä itseään on ammuttu ensin. Se voi olla kokonaan ampumatta, jos siviilejä on lähellä.

Robotti ei tunne stressiä eikä pelkoa. Jotkut pelkäävät, että robotit ryntäävät taisteluun jo ennen kuin se on alkanut.

Sotatutkijat puhuvat itsenäisistä roboteista. Ero itsenäisen ja ei-itsenäisen välillä voi olla vain yksi rivikoodi, sanoo Wendell Wallach, joka on tekniikan etiikan asiantuntija Yalen yliopistossa.

Robottien sodassa kummittelee myös bugi, virhe ohjelmoinnissa. Sen tietävät hakkerit.

Kysymys on myös käsitteistä. Joidenkin mukaan pitäisi puhua tappajaroboteista eikä autonomisista aseista.

Roboteilla käytävässä sodassa nopeus ratkaisee. Robottiase antaa sekunnin murto-osan edun, jota komentajat käyttävät. Siksi robottiaseet yleistyvät väistämättä, väittävät asiantuntijat.

Robottisodan puolustajat sanovat, että robotit eivät iske niinkään ihmisiin vaan tutkiin, aluksiin, sukellusveneisiin ja ilma-aluksiin.

Hiljalleen on herännyt keskustelua siitä, mitä robotit saavat tehdä sodassa itsekseen ja mitä eivät. Joulukuussa yli sata maata osallistuu Genevessä alan tapaamiseen, jota YK johtaa.

Mukana on vuonna 2009 perustettu kansainvälinen järjestö Icrac, joka pyrkii vähentämään ja estämään robottien käyttöä aseissa.

Kesällä 2015 yli tuhat tutkijaa ja asiantuntijaa varoitti tappajaroboteista. Joukossa olivat kosmologi Stephen Hawking, miljardööri ja keksijä Elon Musk ja Applen yksi perustaja Steve Wozniak, kielitieteilijä Noam Chomsky ja filosofi Daniel Dennett.

Sodankäynti on kuitenkin jo robotisoitunut. Vuodesta 2009 Yhdysvallat on surmannut miehittämättömillä etäohjattavilla lennokeilla arviolta 2500 taistelijaa ja satakunta siviiliä 473 iskussa.

Jos sotarobotin algoritmi on oppiva, se voi muuttaa käyttäytymistään, ja yhtäkkiä ammunnan kohde voi vaihtua.

Korjaus 25. elokuuta kello 12.00. Robotics Finlandin perustaja on Cristina Andersson, ei Christian Anderson.

Kalle Koponen HS
Nao-robotti horjahtaa, ja VTT:n tutkija Iina Aaltonen auttaa sitä.
Nao-robotti horjahtaa, ja VTT:n tutkija Iina Aaltonen auttaa sitä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!