Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pallosalama on yhä arvoitus tutkijoille – Monet havainnot voivat olla harhaa

Salaperäinen tulipallo on poikinut lukuisia teorioita. Yhden mukaan valoilmiö leimahtaa katsojan aivoissa.

Tiede
 
E. Bayard, Fonviellen teoksessa Eclairs & tonnerres (1869).
Painokuva kertoo, miten pallosalama pelästytti maatalon väkeä vuonna 1845 Ranskan Salagnacissa.
Painokuva kertoo, miten pallosalama pelästytti maatalon väkeä vuonna 1845 Ranskan Salagnacissa. Kuva: E. Bayard, Fonviellen teoksessa Eclairs & tonnerres (1869).

Yksi leijui omakotitalon portaita pitkin yläkertaan ja katosi poksahtaen. Toinen häälyi lentokoneen matkustamossa ja kiersi käytävällä lentoemännän.

Kolmas sulatti seinältä viikatteet tunkeuduttuaan tupaan suomalaisella maaseudulla sata vuotta sitten. Ihmiset pökertyivät näyn säikäyttäminä.

Silminnäkijöiden kertomuksia pallosalamista on lukuisia niin nykypäiviltä kuin menneiltä vuosisadoilta.

Yleensä asialla on noin jalkapallon kokoinen tulipallo, joka purjehtii hitaasti ja loistaa kuin sadan watin hehkulamppu. Ilmiö on kuitenkin jäänyt arvoitukseksi ja kaipaa yhä vedenpitävää selitystä.

Harvinaiseen ja vain muutaman sekunnin kestävään tulipalloon ei ole päästy käsiksi tutkijoiden mittauksin.

Kun tieteelliset todennukset ja yleisesti hyväksytyt fysikaaliset selitykset puuttuvat, koko ilmiön olemassaolokin on usein kiistetty.

Vuonna 2012 kiinalaisen Northwest Normal -yliopiston tutkijat ehkä onnistuivat sattumalta siinä, missä kukaan ei heitä ennen ole onnistunut.

He kuvasivat ukonilmaa suurnopeuskameroilla selvittääkseen tavallisten salamoiden spektrejä eli valon taajuuksia. Yllättäen videokuviin tallentui myös pyöreä valoilmiö, jonka tutkijat tulkitsivat pallosalamaksi.

Valoilmiö oli halkaisijaltaan viisi metriä. Se liikkui sivuttain kymmenen ja korkeussuunnassa kolme metriä, tutkija Ping Yan ja kumppanit raportoivat Physical Review Letters -lehdessä. Itse pallosalama oli paljon pienempi kuin valokehä.

Kiinnostavaa oli, että tutkijat saivat mitatuksi pallosalaman spektrin. Valon värijakauma näet voi kertoa, mitä aineita pallo sisältää. Puolitoista sekuntia kestäneen olemassaolonsa aikana tulipallo muuttui valkoisesta punertavaksi.

Spektrin perusteella tulipallossa oli piitä, rautaa ja kalsiumia. Näitä aineita esiintyy runsaasti maaperässä.

Maa-aineksista kielivä löytö antoi tukea tunnetulle pallosalamateorialle, jonka hahmottelivat uusiseelantilaiset kemistit John Abrahamsson ja James Dinniss Nature-lehdessä vuonna 2000.

Heidän mukaansa pallosalama syntyy, kun salama iskee maahan ja höyrystää siitä ilmaan piikaasua. Kaasu tiivistyy nanohiukkasiksi ja -säikeiksi, jotka muodostavat ilmaan sähkövarauksen koossa pitämän pallon. Kuumat piihiukkaset yhtyvät happeen ja leimahtavat pallosalamaksi.

Yehuda Meir et al, Materials, 2013, 6.
Israelilaiset tutkijat synnyttivät piistä mikroaaltojen avulla tulipallon, joka leijaili hetken kammion katossa.
Israelilaiset tutkijat synnyttivät piistä mikroaaltojen avulla tulipallon, joka leijaili hetken kammion katossa.

Tämäntapaista tapahtumasarjaa on myös jäljitelty laboratoriossa. Israelilainen tutkija Eli Jerby työtovereineen on onnistunut luomaan tulipallon, joka leijuu ja värisee irrallaan suojakammion katossa.

Leimuava pallo syntyy, kun tutkijat kuumentavat kammion pohjassa olevaa piitä kehittämällään mikroaaltoporalla. Keskitetyt mikroaaltosäteet vastaavat siis salamaa, joka iskee maahan, ja pii maaperän aineksia, jotka tulipallossa palavat.

Kokeissa tulipallo on vahvistunut kosteasta ja etenkin kosteansuolaisesta ilmasta. Koekammioon lisätty kosteus jäljittelee oloja rajuilman aikana, jolloin pallosalamoita yleensä nähdään.

Tulipallo ei kuitenkaan pysy elossa niin kauan kuin pallosalamien kerrotaan kestävän.

Mikroaaltosäteellä sitä voi pitää yllä minuutinkin, mutta kun energialähde sammutetaan, simahtaa tulipallo kolmessa sekunnin sadasosassa. Kesto jää kauas esikuvansa muutamien sekuntien mittaisesta eliniästä.

Laboratoriopallo voisi käyttäytyä osittain yhtä kummasti kuin oikeat pallosalamat. Näiden on huomattu tunkeutuvan ikkunan läpi sitä vahingoittamatta. Siihen pystyisi myös mikroaalloilla luotu tulipallo, arveli Jerby Tiede-lehden haastattelussa vuonna 2006.

Pieni reikä ikkunassa tai kuuma piste riittäisi hänen mukaansa synnyttämään toisen tulipallon lasin toiselle puolelle.

Kammiossaan väreilevä tulipallo on piipölyistä plasmaa. Plasma on kuumaa kaasua, jossa atomien elektronit ovat irrallaan ytimistä.

Piin sijasta pölyaines voi koostua muustakin materiaalista. Tällaisia plasmapalloja on saatu mikroaalloilla synnytettyä muun muassa germaniumista, lasista ja kuparista.

IPP, Axel Griesch
Plasmapallo elää Max Planck -instituutin laboratoriossa silmänräpäyksen. Pallosalamoiden kerrotaan kestävän useita sekunteja.
Plasmapallo elää Max Planck -instituutin laboratoriossa silmänräpäyksen. Pallosalamoiden kerrotaan kestävän useita sekunteja.

Saksalaisen plasmafysiikkaan keskittyvän Max Planck -instituutin tutkijat panevat uskonsa veteen. Se on ymmärrettävää, kun pallosalamia nähdään useimmiten ukonilmalla.

Max Planckin fyysikot saavat aikaan leijuvia ja loistavia plasmapalloja, mutta ilman mikroaaltoja. He johtavat vesisäiliöön tuiman sähkövirran – satoja kertoja suuremman kuin mikä riittäisi tappamaan ihmisen. Ja kas, vedessä olevan elektrodin ylle muodostuu hohtava pallo.

Se kohoaa vedenpinnasta kuin sienipilvi, kunnes pyöristyy pallomaiseksi ja hajoaa. Plasmapallon kuumuus saa siinä leijuvat vesi- ja suolamolekyylit hohtamaan, selittävät tutkijat.

Pinta jää kuitenkin viileämmäksi. Niinpä tulipallo ei pysty polttamaan sen päälle asetettua paperilappua niin kuin pallosalama voisi tehdä. Plasmapilvi elää vain puoli sekuntia, paljon vähemmän kuin luonnonilmiö.

Pallosalaman arvoitusta ei ole vielä ratkaistu. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia tutkielmia. Palavien piihiukkasten ja hohtavien vesimolekyylien ohella selitykseksi on tarjottu muun muassa antimateriaa, ydinreaktiota, mustia aukkoja ja mikroaaltokuplia.

Ehkä osa havainnoista on sitä, mitä epäilijät väittävät niiden olevan, eli harhaa.

Pallosalaman tekemiksi väitetyt tuhot, kuten särkyneet laitteet ja rakenteet, ovat tavallisen maasalaman tekosia. Näin kirjoittavat Ilmatieteen laitoksen tutkijat Tapio Tuomi ja Antti Mäkelä Ukkosta ilmassa -kirjassaan.

Ojaa kyntävän salaman kärki voi heidän mukaansa näyttää etenevältä pallosalamalta.

Ilmiö saattaa syntyä ukkosella ihmisten aivoissa. Innsbruckin yliopiston tutkijat ovat laskeneet, että pitkäkestoiset, toistuvat salamaniskut luovat magneettikenttiä, jotka pystyisivät tuottamaan aivoissa valonäkyjä. Samanlaisia harhakuvia voi synnyttää aivojen magneettinen ärsytys.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!