Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pienimmät sairastuvat päiväkodissa rajuimmin – alle 2-vuotiaille kertyy keskimäärin sata sairauspäivää vuodessa

Tiede
 
Ville-Veikko Kaakinen / HS
Päiväkodissa pöpöt leviävät tehokkaasti, kun useamman perheen lapset leikkivät yhdessä ja samoilla leluilla.
Päiväkodissa pöpöt leviävät tehokkaasti, kun useamman perheen lapset leikkivät yhdessä ja samoilla leluilla. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS

Päiväkodissa lapsi saa kavereita, virikkeitä, ammattitaitoista hoitoa – ja mikrobikylvyn. Seuraukset ovat tuttuja jokaiselle päiväkotilapsen vanhemmalle: lapsi tuo tarhasta kotiin räkätautia ja vatsaflunssaa yhtä tasaiseen tahtiin kuin askartelujaan.

Alle kaksivuotiaille kertyy päiväkodissa keskimäärin sata infektio-oireista päivää vuodessa, kotihoidossa nelisenkymmentä. Kolmannen ikävuoden jälkeen päiväkotilasten sairaspäivät vähenevät keskimäärin viiteenkymmeneen.

Luvut laskettiin Yhdysvalloissa 1980-luvulla, mutta erot ovat osoittautuneet melko samansuuruisiksi muissa tutkimuksissa.

Sairaspäivien tai sairastumisien laskemisen sijaan lääkärit puhuvat mieluummin riskisuhteista, kertoo lastentautiopin professori Matti Uhari Oulun yliopistosta.

”Riskisuhde kertoo, miten paljon lapsi sairastaa eri päivähoitomuodoissa verrattuna kotihoitoon. Se on pysyvä ja kansainvälisesti yleistettävissä oleva luku.”

Suomalaisessa päiväkodissa alle kaksivuotiaan riski sairastua keuhkokuumeeseen on kymmenkertainen, korvatulehdukseen kaksinkertainen ja hengitystieinfektioihin 1,7-kertainen kotihoitoon verrattuna.

Uhari itse analysoi 1990-luvulla kuudessa maassa tehtyjä tutkimuksia korvatulehdusten yleisyydestä. Päivähoito kodin ulkopuolella kasvatti korvatulehdusvaaran 2,5-kertaiseksi ja toistuvien korvatulehdusten vaaran 1,8-kertaiseksi.

Riski oli suurin päiväkodissa. Perhepäivähoito asettuu tautiriskissä puolitiehen.

Lapsen sairastelun ja ryhmäkoon välillä on suora yhteys: mitä suurempi ryhmä, sitä enemmän lapsi sairastaa. Samoin vaikuttaa se, monestako perheestä ryhmän lapset tulevat.

Suurimmillaan ero on heti päivähoidon aloittamisen jälkeen, koska lapselle ei ole kehittynyt vastustuskykyä laumassa kiertäville mikrobeille ja viruksille.

Äidiltä peritty immuniteetti katoaa vauvan verestä puolen ikävuoden tietämillä. Sen jälkeen vastustuskykyä voi kartuttaa vain itse sairastamalla tai rokotteilla.

Kanadalaisessa seurannassa huomattiin, että hoitomuodosta riippumatta kaikki lapset sairastivat kahdeksan ensimmäisen elinvuotensa aikana keskimäärin yhtä monta kertaa.

Päiväkodissa alle 2,5-vuotiaana aloittaneet vain sairastivat flunssansa ja korvatulehduksensa nuorempina kuin koti- tai perhepäivähoidossa kasvaneet. Pöpömyllyltä pienenä välttyneet sairastivat puolestaan koululaisina enemmän kuin päiväkodissa karaistuneet.

Ei kuitenkaan ole samantekevää, minkä ikäisenä lapsi pöpönsä kohtaa.

”Se, miten kipeäksi lapsi tulee, riippuu iästä”, Uhari sanoo.

Flunssa jatkuu alle kolmevuotiailla helposti korvatulehduksena, koska nielusta välikorvaan johtava putki on vielä lyhyt ja vaakasuorassa asennossa. Näin flunssavirukset ja -bakteerit leviävät helposti korvaan.

Koska keuhkoputket ovat vielä ahtaat, taaperon flunssa äityy helposti hengenahdistukseksi.

Tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko tällä vaikutusta myöhempään alttiuteen sairastua astmaan.

Korvatulehduksen aikana kuulo heikkenee hetkellisesti. Tästä voi olla kouluiässä haittaa, jos tulehduksia tulee toistuvasti ennen kolmen vuoden ikää. Juuri silloin sanavarasto kehittyy.

Tytöillä varhainen korvatulehduskierre heikentää matematiikan, pojilla lukemisen oppimista. Ero on looginen: tytöillä matematiikka perustuu kuulemiseen, pojat oppivat sen visuaalisesti. Tämä sukupuoliero on osoitettu aivojen aktivointitutkimuksilla, Uhari selittää.

Haitta on kuitenkin sen verran pieni, etteivät yksittäisen lapsen koulunkäynnin vaikeudet selity yksin korvatulehduksilla. Kokonaisen koulu- tai ikäluokan tasolla vaikutus oppimistuloksiin kuitenkin näkyy.

Lapsen sairastelu rassaa myös hänen vanhempiaan ja heidän työnantajiaan: vanhempien työpanos jää toistuvasti vajaaksi pikkupotilaan kotihoidon takia. Valtio ja kunnat sysäävät siis laskun työnantajille, kun ne säästävät päiväkotien ryhmäkokoja kasvattamalla.

Päiväkotien pöpöt piinaavat muitakin kuin lapsiperheitä. Lapsille yleensä pelkän keuhkokuumeen tai korvatulehduksen aiheuttava pneumokokkibakteeri voi olla vanhuksille jopa tappava.

”Jos lapset rokotetaan pneumokokkibakteeria vastaan, vanhustenkin pneumokokkisairastavuus yhteisössä vähenee”, Uhari kertoo.

Rahaa kallisarvoisempi hinta lasten sairastelusta on antibioottien tehon heikentyminen.

Antibiootteja käyttävät kaikki vauvasta vaariin, mutta pikkulapset ovat suurkuluttajia. Antibioottien käyttö on Suomessa yleisintä 1–2-vuotiailla, joista antibioottikuurin saa 44 prosenttia ikäluokasta. Antibioottien tarve puolittuu kahdeksanvuotiaaksi mennessä ja palaa ensimmäisten elinvuosien tasolle vasta 90 ikävuoden korvilla.

Lapsilaumat tarjoavat bakteereille otolliset olot antibioottiresistenssin kehittämiseen. Esimerkiksi yhden penisilliinille vastustuskykyisen, ympäri maailmaa tavatun pneumokokkibakteerin kannan synty on jäljitetty islantilaiseen päiväkotiin.

Antibiootille vastustuskykyinen bakteeri pitkittää lapsen sairautta. Toistuvista antibioottikuureista voi olla kauaskantoista haittaa, sillä ne tuhoavat taudinaiheuttajien lisäksi suolistomikrobeja.

”Lapsena paljon antibiootteja syöneillä on tutkimuksissa havaittu suurempi riski sairastua myöhemmin kroonisiin suolistotulehduksiin”, kertoo infektiotautiopin professori Ville Peltola Turun yliopistosta.

Toistuvien kuurien on epäilty myös lihottavan, mutta näyttö on ristiriitaista.

Päiväkotilasten sairastelua voitaisiin jossain määrin vähentää, kertoo asiaa tutkinut Uhari.

Koska lasten sairastavuus kasvaa, kun ryhmän pääluku ylittää 3–4 lasta, kannattaa ryhmäkoko pitää pienenä ja ryhmien kanssakäyminen vähäisenä. Sisarukset on viisainta sijoittaa samaan ryhmään, muut iän mukaan.

Infektioiden ehkäisyn kannalta olisi parasta, jos alle kolmevuotiaita ei hoidettaisi päiväkodeissa lainkaan. Heidän hoitonsa olisi parasta järjestää siten, ettei ryhmäkoko ylitä viittä lasta, Uhari kertoo.

Helpoin ja halvin tie on kehittää päiväkotien hygieniaa. Uharin ryhmän suosituksesta monissa päiväkodeissa on muun muassa vaihdettu kankaiset peppupyyhkeet kertakäyttöisiin ja luovuttu hampaidenpesusta ennen päiväunia.

”Peppupyyhkeet oli ripustettu hammasharjojen viereen ja lapset harjasivat vuorollaan milloin kaverin hampaita, milloin vessanpyttyä”, Uhari muistelee tutkimusmatkaa oululaiseen päiväkotiin vuosituhannen taitteessa.

Asiantuntijoiden ohjeilla kymmenen oululaista päiväkotia onnistui vähentämään alle kolmevuotiaiden sairastelua 16 prosentilla ja isompien 14 prosentilla. Välikorvantulehdukset harvinaistuivat 27 prosentilla.

Niin antibioottien käyttö kuin vanhempien poissaolot työpaikalta vähenivät liki neljänneksen. Vanhempien työpäiviä säästyi 2,5 henkilötyövuoden edestä.

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Pienet ryhmäkoot vähentävät päiväkotilasten sairastelua.
Pienet ryhmäkoot vähentävät päiväkotilasten sairastelua.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!