Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Turkulainen tohtoriopiskelija löysi loispistiäiseltä huovutusneulan

Maailman todennäköisesti lajikkaimman eläinheimon työkalupakista on löydetty pora, sorkkarauta ja injektioneula.

Tiede
 
Helsingin Sanomat
Fakta

Loispistiäisiä on valtavasti

  Eläinryhmä, jonka lajien kirjo kuuluu maailman suurimpiin. Valtaosa lajeista yhä tunnistamatta.

  Suomessa tavataan noin 5 500 lajia.

  Suurin heimo on nimeltään Ichneumonidae, jonka lajeja on Suomessa ainakin 2 600.

  Loispistiäiset ovat hyönteisloisia eli parasitoideja. Toisin kuin varsinaiset loiset, ne tappavat isäntänsä lähes aina.

  Naaras munii isäntäeläimen pinnalle tai pistää munat sen sisään. Toukat käyttävät isännän ravinnokseen.

Allaolevalla videolla Pohjanmaalta löydetty Clistopyga-suvun loispistiäinen huovuttaa halvaannuttamansa hämähäkin seittipussin umpeen sahalaitaisen munanasettimensa avulla.

Tavallisen omakotitalon pihalla häärii satoja loispistiäislajeja. Keskiverto ruohonleikkaaja ei tunnista yleensä ainoatakaan, vaikka ne viihdyttäisivät sadistisuudessaan jopa kauhuelokuvien ystäviä.

Naaraspuoliset loispistiäiset etsivät uhreja piiloistaan moottorisahojen ja porien avulla, seivästävät ja huumaavat. Onnekkaimmat uhrit vaipuvat koomaan, toiset jatkavat elämäänsä pistiäisen jälkikasvua palvelevina zombeina.

Pahimmillaan uhri voi vain halvaantuneena odottaa, kuinka pistiäisen toukka rouskuttaa sen sisältä käsin ontoksi – hitaasti ja säästellen niin, että isäntä pysyy mahdollisimman pitkään elossa. Lopuksi uusi loispistiäinen syö itsensä ulos isännästään kuin Alien-elokuvien avaruusoliot ikään.

Vertaus kauhuelokuviin ei ole sikäli reilu, että loispistiäiset eivät kiduta ilokseen, vaan lisääntyäkseen.

Naaras tekee kaikki nämä temput, jotta se saisi laskettua munansa isännäksi sopivan hyönteisen tai hämähäkkieläimen pinnalle tai sisään. Sen perästä törröttävän munanasettimen muoto vaihtelee sen mukaan, minkälaiseen isäntälajiin se on erikoistunut.

Viimeisimpänä tiedemaailmaa on hämmästyttänyt Pohjanmaalta Mustasaaresta löytynyt, vielä nimetön Clistopyga-suvun loispistiäinen. Se kuuluu suureen Ichneumonidae-heimoon ja on erikoistunut telkeämään hyppyhämähäkkejä koteihinsa.

Nimensä mukaisesti hyppyhämähäkit eivät saalista tahmaisella verkolla vaan hyppäämällä saaliinsa kimppuun. Kudontalahjojaan ne käyttävät punoakseen silkkisestä seitistään majan, jossa ne talvehtivat, luovat nahkansa ja munivat.

Majaa hyödyntää myös Clistopyga-suvun loispistiäinen. Se pistää seitissään majailevaan hämähäkkiin lamaannuttavaa myrkkyä ja munii tämän päälle. Sen jälkeen se kuroo seittimajan suuaukon umpeen munanasettimellaan.

Tämän huomasi ensimmäisenä maailmassa Turun yliopiston eläinmuseon tohtoriopiskelija Niclas Fritzén, joka kasvatti löytämiään loispistiäisiä laboratoriossa. Kun hän tarkasteli loispistiäisen munanasetinta elektroni- ja kerroskuvausmikroskoopeilla, se näytti jotenkin tutulta. . . Aivan, väkäset olivat kuin huovutusta harrastavan vaimon huovutusneuloissa!

”Ihminen ei olekaan ensimmäinen eläin, joka kehitti huovutusneulan”, virnuilee Fritzénin kanssa loispistiäistä tutkinut eläintieteen dosentti Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopistosta.

Huovutuksen tarkoitus on ehkä estää hyppyhämähäkkiä karkaamasta siinä tapauksessa, että se virkoaa pistoksesta. Oviaukon sulkeminen estää myös pistiäisen omia toukkia möyrimästä pihalle ennen aikojaan. Tällä tavoin majan mikroilmastokin muuttunee kosteammaksi ja lämpimämmäksi ja siten toukille suotuisammaksi.

Sääksjärvi on ollut paljastamassa erikoisuuksia ennenkin. Hänen tutkimusryhmänsä on löytänyt Amazoniasta ja Andien tropiikista satoja tieteelle uusia loispistiäislajeja.

Löydöt kumosivat vallalla olleen teorian, jonka mukaan muista eläinryhmistä poiketen Ichneumonidae-heimon loispistiäisten lajikirjo vähenee navoilta päiväntasaajaa kohden. Harhakäsitys johtui tutkimuksen puutteesta.

”Tropiikissa joka reissulla löytyy kymmeniä uusia lajeja. Monet voivat olla jo löytyessään uhanalaisia”, Sääksjärvi kertoo.

Ilari E. Sääksjärvi
Trooppisilta Andeilta löytynyt Arotes ucumari munii pitkällä munanasettimellaan lahopuussa eläviin isäntätoukkiin. Munanasettimen yläpuolella näkyvät pitkät ja joustavat suojukset, jotka suojaavat terää puukon tupen tapaan.
Trooppisilta Andeilta löytynyt Arotes ucumari munii pitkällä munanasettimellaan lahopuussa eläviin isäntätoukkiin. Munanasettimen yläpuolella näkyvät pitkät ja joustavat suojukset, jotka suojaavat terää puukon tupen tapaan.

Loispistiäisten lajien kirjo on maailman eläinryhmien suurimpia, mutta monesta lajista on löydetty vain yksi tai kaksi edustajaa. Äärimmäinen erikoistuminen vain tiettyyn isäntälajiin tekee loispistiäisistä haavoittuvaisia ympäristön muutoksille.

”Spesialistiloinen on pakosta uhanalaisempi kuin isäntänsä.”

Harvinaisen lajin tieteellisen tarkka kuvaaminen toisille tutkijoille tuottaa omanlaistaan päänvaivaa. Yhden tai kahden ötökän perusteella on vaikea tietää, miten paljon yksilöiden koko tai vaikka väritys vaihtelevat lajin sisällä.

”Aika usein uros ja naaras ovat saman näköisiä. Sitten on lajeja, joissa naaras voi olla punavalkoinen ja koiras kymmenen kertaa pienempi ja musta”, Sääksjärvi parahtaa.

Saman lajin eri näköisiä yksilöitä voidaan onneksi linkittää yhteen laboratoriossa dna:n avulla.

Ilari E. Sääksjärvi
Amazonianpeikkopistiäinen Triclistus amazopeikkus tunkeutuu kasvin sisään terämäisen päänsä avulla ja munii siellä olevaan perhostoukkaan. Laji löytyi Perun Amazoniasta ja se kuvattiin tieteelle yhdessä naantalilaisen Kuparivuoren koulun oppilaiden kanssa.
Amazonianpeikkopistiäinen Triclistus amazopeikkus tunkeutuu kasvin sisään terämäisen päänsä avulla ja munii siellä olevaan perhostoukkaan. Laji löytyi Perun Amazoniasta ja se kuvattiin tieteelle yhdessä naantalilaisen Kuparivuoren koulun oppilaiden kanssa.

Kotipihan ja sademetsän loispistiäiset tunnetaan huonosti ehkä siksi, etteivät ne ole ihmisestä kovin näyttäviä tai merkittävän oloisia.

Tutkija pitää loispistiäisiä kuitenkin todella tärkeinä ja hyödyllisinä eläiminä.

”Uskallan väittää, että monet meidän ruokapöytämme antimet ovat hyönteisloisten ansiota, koska ne pitävät tuholaislajien kannat kurissa”, hän innostuu.

Ilari E. Sääksjärvi
Loispistiäiset näyttävät kuvissa hymyilevän. Tosiasiassa kyse ei ole varsinaisesta ilmeestä vaan eläimen pään rakenteista syntyvästä muodosta. Tämäkin Amazonian sademetsistä löytynyt loispistiäinen on vielä tieteelle tuntematon.
Loispistiäiset näyttävät kuvissa hymyilevän. Tosiasiassa kyse ei ole varsinaisesta ilmeestä vaan eläimen pään rakenteista syntyvästä muodosta. Tämäkin Amazonian sademetsistä löytynyt loispistiäinen on vielä tieteelle tuntematon.

Luonnonmukaisessa viljelyssä loispistiäisiä käytetään tuholaistorjuntaan. Siinäkin on riskinsä, kun uutta loispistiäislajia istutetaan alueelle, joilla sitä ei luontaisesti esiinny. Tulokas voi alkaa loisia väärää lajia.

”Jotta loispistiäisiä voidaan hyödyntää järkevällä tavalla, käytön pitää perustua tarkkoihin tutkimuksiin”, Sääksjärvi sanoo.

Turun eläinmuseon tutkimusryhmä on aloittanut loispistiäisten myrkkyjä käsittelevän pilottitutkimuksen, jonka tavoitteena on etsiä lääketieteellisesti kiinnostavia yhdisteitä. Hyönteisloiset tuikkaavat isäntäänsä usein monen vaikuttavan aineen cocktailin.

”Myrkyissä on usein jopa antibioottisia ominaisuuksia. Loiselle on hankala juttu, jos piikin tekemä haava tulehtuu ja isäntä kuolee nopeasti.”

Ilari E. Sääksjärvi
Tieteelle tuntemattoman Zonopimpla-loispistiäisen munanasetin on rakenteeltaan vahva. Se pystyy porautumaan jopa kovan puuaineksen läpi. Laji on löytynyt Amazoniasta.
Tieteelle tuntemattoman Zonopimpla-loispistiäisen munanasetin on rakenteeltaan vahva. Se pystyy porautumaan jopa kovan puuaineksen läpi. Laji on löytynyt Amazoniasta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!