Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Historiallinen mullistus: Maapallolla on kohta enemmän vanhuksia kuin lapsia

Iäkkäiden osuus kasvaa, koska elinikä on pidentynyt ja syntyvyys laskenut. Muutos mullistaa talouden, sosiaalisen elämän ja politiikan.

Tiede
 
Joseph Chamie IPS
Sami Kero / HS
Vanhukset venyttelevät Iwakin kaupungissa. Japanilaisten enemmistö on ollut iäkkäitä vuodesta 2000.
Vanhukset venyttelevät Iwakin kaupungissa. Japanilaisten enemmistö on ollut iäkkäitä vuodesta 2000. Kuva: Sami Kero / HS

Se tapahtui ensimmäiseksi Italiassa vuonna 1995. Viiden vuoden kuluttua joukkoon liittyivät Bulgaria, Espanja, Japani, Kreikka, Portugali ja Saksa. Nyt maita on jo 30, mukana lähes kaikki Euroopan unionin jäsenet.

Seuraavien 15 vuoden aikana ryhmä lähes tuplaantuu, kun siihen tulevat muun muassa Australia, Etelä-Korea, Kanada, Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat.

Kyse on historiallisesta ikärakenteen mullistuksesta, joka kääntää väestön painopisteen lapsista vanhuksiin ja hiipii vähitellen kaikkiin maailman valtioihin. Käänne tapahtuu, kun 65 vuotta täyttäneiden määrä ylittää alle 15-vuotiaiden luvun.

Kauaskantoinen muutos ajoittuu pääosin kuluvalle 21. vuosisadalle.

Aiemmin ihmiskunnan historiassa lapsia on ollut huomattavasti enemmän kuin ikääntyneitä. Vielä 50 vuotta sitten maapallon 3,3 miljardin ihmisen väestössä oli 7 lasta jokaista yli 65-vuotiasta kohti.

Afrikassa lapsia oli peräti 14 vanhusta kohti, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa 11 ja Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa 3.

Nyt ihmisiä on 7,4 miljardia ja lapsia keskimäärin 3 vanhusta kohden.

Afrikassa luku on vielä 12, mutta Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa se lähenee maailman keskiarvoa. Euroopassa on pudottu alle yhteen lapseen 65 vuotta täyttänyttä kohti.

Vuoteen 2075 mennessä ikärakenne mullistuu miltei kaikkialla ja maapallon 10,7 miljardin asukkaan joukossa on enemmän vanhuksia kuin lapsia.

Ennusteen mukaan vain Afrikassa on keskimäärin 1,5 lasta vanhusta kohti vielä vuonna 2100. Nigerissä, Nigeriassa ja Somaliassa lapsia on tuolloin tuplasti vanhuksiin verrattuna, mutta monilla muilla alueilla on päin vastoin.

Mullistuksen taustalla ovat hedelmällisyyden lasku ja eliniän nousu.

Naiset synnyttävät joka paikassa vähemmän lapsia kuin ennen. Vuonna 1965 keskimääräinen lapsiluku naista kohti oli 5, nyt enää puolet siitä.

Väestön uusiutuminen edellyttäisi lapsiluvuksi keskimäärin 2,1, mutta sen alapuolella on nyt 75 maata, joissa asuu miltei puolet maapallon väestöstä.

Ihmiset elävät nykyisin vanhemmiksi kuin koskaan. Puolen vuosisadan aikana 65-vuotiaiden eliniänodote on noussut lähes 5 vuodella.

Etelä-Koreassa, Japanissa, Kiinassa ja Singaporessa nousu on 7 vuotta tai enemmän. Kun vuonna 1950 vain yksi kymmenestä vanhuksesta oli yli 80-vuotias, nyt heitä on tuplaten. 100 vuotta täyttäneiden määrä on kolmikertaistunut 2000-luvulla, vaikka väestö on kasvanut vain 20 prosenttia.

Sama suuntaus jatkuu: vuoteen 2065 mennessä maapallon väestön ennustetaan kasvavan 40 prosenttia, mutta vanhusten määrä yli kolminkertaistuu. Tuolloin ikäihmisiä on vähintään kolmannes väestöstä ainakin Espanjassa, Etelä-Koreassa, Italiassa, Japanissa, Kiinassa, Kreikassa, Puolassa, Saksassa Singaporessa.

Ikä muuttaa myös väestön sukupuolijakaumaa. Poikia on enemmistö – 52 prosenttia – alle 14-vuotiaista, mutta yli 65-vuotiaissa naiset ovat kirineet 55 prosenttiin ja yli 80-vuotiaissa reiluun 60 prosenttiin.

Väestön ikääntyminen etenee kehitysmaissa paljon nopeammin kuin teollisuusmaissa aiemmin. Seniorien väestöosuuden nousu 7:stä 14 prosenttiin kesti Ranskassa yli sata vuotta ja Yhdysvalloissa liki 75 vuotta. Brasiliassa, Indonesiassa, Iranissa, Kiinassa ja Thaimaassa sama harppaus vie 25 vuotta tai vähemmän.

Ikärakenteen mullistuksella on tuntuvia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia seurauksia. Se vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin, kuten kulutukseen, työllisyyteen, vaaleihin, puolustukseen, ulkopolitiikkaan, vapaa-aikaan ja viihteeseen, terveydenhuoltoon, perheeseen, muuttoliikkeisiin sekä verotukseen.

Erityisen suuri haaste ikääntyminen ja siitä johtuva huoltosuhteen heikkeneminen ovat tietenkin valtioiden eläkejärjestelmille. Valtiot voivat kiristää verotusta, muuttaa rahanjakoa, heikentää sosiaalietuja tai yksityistää eläkejärjestelmän. Harva hanke saa äänestäjien jakamattoman suosion.

Hedelmällisyyttä voidaan yrittää parantaa väestön uusiutumisen takaavalle tasolle, mutta lapsiluvun nousu ei näytä todennäköiseltä lähiaikoina. Lisäksi sen hyödyt näkyisivät vasta vuosikymmenten päästä.

Huoltosuhdetta voidaan parantaa myös kannustamalla maahanmuuttoa.

Siirtolaiset kasvattaisivat heti työllisten väestöosuutta, mutta hekin vanhenevat ja tarvitsevat eläkettä, jonka maksajiksi tarvittaisiin lisää maahanmuuttajia.

Kenties vähiten vastarintaa herättävä vaihtoehto on lopulta eläkeiän nosto. Se tapahtuu yleensä asteittain ja alkaa tuntua vasta kohtalaisen kaukaisessa tulevaisuudessa. Harvoin päätöstä on kuitenkaan satu läpi ilman soraääniä.

Poliitikoilla on taipumus lykätä epäsuosittuja eläkeratkaisuja hamaan tulevaisuuteen.

Sillä voidaan ostaa poliittisia pisteitä ja yhteiskuntarauhaa, mutta samalla välttämättömistä muutoksista tulee vielä pakottavampia, vaikeampia ja kalliimpia.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!