Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tutkijat kehittävät meduusoista vaippoja, suodattimia ja lannoitteita

Meduusojen massaesiintymistä tehdään usein uutisia, mutta meribiologit kiistelevät siitä, ovatko ne oikeasti yleistyneet.

Arja Kivipelto HS

Mikä syö meduusoja? Andrew Sweetman Heriot-Watt yliopistosta Edinburgista etsi vastausta kysymykseen Norjan Sognevuonon pohjasta. Hän heitti sinne röykkiön velttoja meduusanraatoja, ja kamerat tallensivat, mitä tapahtui.

Miksi mikään eläin käyttäisi niitä ravinnokseen, meribiologi pohtii heinäkuussa ilmestyneessä New Scientist -lehdessä. ”Meduusat ovat 96-prosenttisesti vettä. Yhtä hyvin voisi uida suu auki.”

Tutkimuksen aihe osoittaa, kuinka vähän sen kohteista tiedetään. Tiedolle olisi tarvetta, sillä meduusojen massaesiintymistä on viime vuosikymmeninä tehty isoja otsikoita eri puolilla maailmaa.

Doug Perrine / MVphotos
Hiusmeduusan lonkeron hipaisu tuottaa ihmiselle kipua, mutta kalanpoikaset elävät pehkon suojassa.
Hiusmeduusan lonkeron hipaisu tuottaa ihmiselle kipua, mutta kalanpoikaset elävät pehkon suojassa.

”Tutkijat kiistelevät siitä, ovatko meduusojen kukinnat oikeasti lisääntyneet vai onko niistä vain ruvettu uutisoimaan”, sanoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta. Asiaa on vaikea todistaa, sillä aikasarjoja meduusojen runsauden vaihteluista ei ole. Niiden kudokset ovat pehmeitä ja ne tuhoutuvat näytepurkkien säilöntäaineissa.

Siellä missä yhtäkkiä kelluu miljoonia hyytelökupoleita, tapahtuu kauheita.

Vuonna 1999 sähköt katkesivat Luzonilta, Filippiinien suurimmalta saarelta, kun voimaloiden vedenottoaukot olivat täyttyneet meduusoista. Vuonna 2009 kaatui japanilainen troolari, jonka pyydykseen oli takertunut tusinoittain jopa 200-kiloisia nomuranmeduusoja. Ruotsalaisen Oskarshamnin ydinvoimalan reaktori on pariinkin kertaan jouduttu sulkemaan, koska korvameduusat ovat estäneet jäähdytysveden tulon.

Korvameduusa, Aurelia aurita , elää Atlantissa ja Euroopan pohjoisissa merissä. Lajin lähisukulaisia ui muissa merissä.
Korvameduusa, Aurelia aurita , elää Atlantissa ja Euroopan pohjoisissa merissä. Lajin lähisukulaisia ui muissa merissä.

Meduusat ahmivat planktonia ja kalanpoikasia. Suurimmassa vaarassa ovat villit ja jo ennestään heikot kalakannat. Avomeren kalankasvattamotkaan eivät ole turvassa, jos massaesiintymän lukemattomat lonkerot tunkeutuvat verkkojen läpi. Yksin Etelä-Korea menettää meduusoille joka vuosi 62–177 miljoonan euron arvosta kalansaaliita, arvioivat paikalliset tutkijat.

Läpikuultavien uimakaverien parvi lopettaa lomarantojen vesileikit. Monilla meduusoilla on uimakellossaan ja lonkeroissaan myrkkyä erittäviä polttiaissoluja. Lajista riippuen meduusan kosketus voi aiheuttaa ihon punoitusta tai hengenlähdön ja kaikkea siltä väliltä.

Australiankuutiomeduusa tappaa muutamassa minuutissa ihmisen, joka on sotkeutunut lonkeroihin. Vähäinenkin kosketus aiheuttaa kovaa kipua.
Australiankuutiomeduusa tappaa muutamassa minuutissa ihmisen, joka on sotkeutunut lonkeroihin. Vähäinenkin kosketus aiheuttaa kovaa kipua.

Meduusojen ajoittainen runsastuminen on luonnollista, mutta osa tutkijoista yhdistää nykyiset vyöryt merten isoihin ongelmiin.

Vesien rehevöityminen saa levät kukoistamaan. Kun leväpuuro kuolee ja mätänee, kuluu valtavasti happea. Meduusat taas tarvitsevat paljon vähemmän happea kuin useimmat muut mereneliöt. Lisäksi liikakalastus hyödyttää meduusoja, jotka kilpailevat samasta ravinnosta monien eväkkäiden kanssa. Ne saattavat säästyä saalistukselta, koska petoja on entistä vähemmän.

Ilmastonmuutos nostaa meriveden lämpötilaa, ja lämpeneminen saa osan meduusalajeista lisääntymään entistä nopeammin. Jälkikasvua riittää, sillä meduusat tekevät kahdenlaisia pienokaisia.

Chrysaora fuscescens -meduusa elää Tyynenmeren rannikolla Meksikosta Kanadaan. Värikäs laji on suosittu lemmikki, joka voi lisääntyä akvaariossa.
Chrysaora fuscescens -meduusa elää Tyynenmeren rannikolla Meksikosta Kanadaan. Värikäs laji on suosittu lemmikki, joka voi lisääntyä akvaariossa.

Elinkiertonsa polyyppivaiheessa meduusa nököttää paikallaan, syö planktonia ja lisääntyy suvuttomasti. Siitä kuroutuu pieniä lautasmaisia toukkia, jotka varttuvat jopa kuukaudessa täysikasvuisiksi. Ne hakeutuvat lähelle rannikkoa lisääntymään. Koiras laskee veteen siittiörihman, naaras syö sen ja tulee samalla hedelmöittäneeksi munasolunsa. Tämän kummempaa seksiä kalpeilla olioilla ei ole, ja sen jälkeen ne kuolevat pois.

Munasoluista kehittyy värekarvojen avulla uivia toukkia. Ne kiinnittyvät kallioihin, kiviin tai sopiviin rakenteisiin ja muuttuvat polyypeiksi, joista irtoaa yhä uusia meduusantoukkia. Jotkut polyypit voivat elää niin kauan, että ne ovat biologisesti melkein kuolemattomia, pohtii japanilaisen Okinawa-instituutin tutkija Konstantin Khalturin.

Meduusojen massaesiintymiä on yritetty tuhota muun muassa myrkyin, hormonein, sähköiskuin ja soittamalla ääntä, jonka taajuus saa eliöt nousemaan verkkojen ulottuville pintaan. Laitosten vedenottoaukkojen suojaksi on viritelty ilmakuplien verhoja. Ne tappavat meduusat – jonka jälkeen lötköt ruumiit tukkivat putkia.

Kaist
Seilaavat kirahvit ovat Jeros-laivue, joka pyytää meduusoja.
Seilaavat kirahvit ovat Jeros-laivue, joka pyytää meduusoja.

Korealaisen Kaist-instituutin Jeros on robottien laivue. Se etsii meduusoja kameroidensa avulla ja kerää ne pyydyksiin, jonka jälkeen terät tekevät niistä silppua. Suunnitelmissa on opettaa ohjelmat erottamaan harmittomat ja hankalat lajit toisistaan.

Mitä limaiselle murskalle tapahtuu? Jotkut tutkijat epäilevät, että se voi tahmoittaa paikkoja vielä pahemmin kuin kokonaiset polttiaiseläimet. Osa silppurin uhreista ehtii varmasti vapauttaa kaikki siittiönsä ja munasolunsa. Ne hedelmöittyvät, ja seuraavana vuonna ongelma on entistä pahempi. Korvameduusan paloista voi kasvaa kokonaisia polyyppejä.

Uusin Jeros-malli kerää meduusat tankkeihin kokonaisina, jolloin lasti saadaan hyötykäyttöön. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Eteläkorealaiset selvittävät parhaillaan, olisiko meduusoista lannoitteeksi esimerkiksi riisipelloille. Israelissa niistä on kaavailtu luonnossa hajoavia, erittäin imukykyisiä vaippoja. Meduusat saattavat myös sopia erilaisten suodattimien raaka-aineeksi, sillä niiden lima on harvoja aineita, joka voi suodattaa nanokoon jätettä, kuten meren muovihippuja.

Meduusat saattavat opettaa meille uusia asioita avaruudesta ja painovoimasta. Tuhansia yksilöitä on jo lähetetty Kansainväliselle avaruusasemalle ja osa niistä on onnistunut lisääntymään siellä. Avaruudessa syntyneiden on ollut vaikea sopeutua liikkumaan Maan vedessä.

Japanilainen Osamu Shimomura eristi meduusasta vihreän fluoresoivan gfp-proteiinin, ja sai kollegoineen siitä vuonna 2008 kemian Nobelin palkinnon. Gfp on mullistanut biokemian ja lääketieteen tutkimuksen. Kun valoproteiinin geenin lisää eläviin soluihin, tutkijat voivat hehkun avulla seurata solun jakautumista ja muita tapahtumia.

Sopisivatko meduusat ravinnoksi? Sognevuonosta kuvatut videot paljastivat, että vetisistä aterioista nauttivat ainakin makrillit ja useat muut kalalajit sekä äyriäiset.

Wikimedia commons
Meduusa on yksi korealaisen salaatin aineksista.
Meduusa on yksi korealaisen salaatin aineksista.

Lisäksi niitä syövät ihmiset. Meduusoja kalastetaan ammattimaisesti parissa kymmenessä maassa. Etenkin Aasiassa niillä höystetään salaatteja, sushia, nuudeleita ja jopa jäätelöä.

Tarjolla on myös Itämeressä uivan korvameduusan lähisukulaisia. Ehkä mekin täällä herkuttelemme joskus kotivesiltä pyydetyllä hyytelöllä.

Myös Itämeren korvameduusoilla on joinain vuosina ollut runsaita kukintoja. Ympäristöviranomaiset ovat keränneet suomalaisilta havaintoja korvameduusoista vuodesta 2010. Keruu alkoi, kun Olkiluodon ydinvoimala toivoi ennusteita massaesiintymistä. Niitä on kuitenkin vaikea laatia, sillä kanta vaihtelee rajusti.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit