Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomeen tuotiin vahingossa täysin vieras laji – sukupuuttoon metsästetyn majavan palautuksessa tehtiin virhe

Kanadanmajavaa saa metsästää vapaammin, jotta eurooppalainen laji menestyisi.

Tiede
 
U. Pekka Kinnunen
Catherine Aitken
Majava on Suomen suurin jyrsijä. Se voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi ja painaa yli 30 kiloa.
Majava on Suomen suurin jyrsijä. Se voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi ja painaa yli 30 kiloa. Kuva: Catherine Aitken

Majava hävisi aikoinaan ryöstöpyynnin seurauksena Suomesta sukupuuttoon. Viimeinen majava saalistettiin tiettävästi vuonna 1868 Sallan Eniäntunturissa virtaavasta purosta.

Kun lajia sittemmin alettiin palauttaa Suomeen, tehtiin ymmärtämättömyydessä ja tiedon puutteessa erehdys: tänne tuotiin kahta lajia, joista toinen on alkuperäiselle kannalle vieras.

Alkuperäisen majavakantamme sukupuutto johtui siitä, että se oli vuosisatojen ajan yksi halutuimmista riistaeläimistä. Siitä voitiin käyttää hyväksi lähes kaikki osat, ja sen olinpaikat oli helppo löytää.

Artikkeliin liittyvät

Liha käytettiin ruoaksi. Merkittävimpänä motiivina innokkaalle pyynnille olivat kuitenkin korkealaatuinen, vettähylkivä nahka sekä hauste eli hajurauhasen erite, jolla majava viestii toista sukupuolta oleville yksilöille. Sillä lääkittiin monia sairauksia, kuten kuumetta, päänsärkyä ja kylmänvihoja.

Kun lääketiede on myöhemmin analysoinut hausteen koostumusta, sen on todettu sisältävän muun muassa salisyylihappoa. Nykyisin Disperinin tuoteseloste kertoo, että lääke sisältää asetyylisalisyylihappoa, joka alentaa kuumetta sekä lievittää kipua ja tulehdusta. Tässä on oiva esimerkki muinaisten ihmisten oikeaan osuneesta lääkinnästä, jonka he ovat oppineet kokemuksen kautta.

Lapissa oli säädetty jo varhain ankarasti siitä, kuka sai pyytää majavaa. Pyyntiaika oli tarkoin määrätty. Metsästys oli vapaata vain lappalaisten asuttamalla alueella ja sielläkin lähinnä tunturipuroissa.

Muualla pyynti alkoi Antin päivänä marraskuun lopussa ja oli kesällä kielletty. Rauhoitusmääräyksistä ja metsästysrikoksista tuomituista ankarista rangaistuksista huolimatta majava metsästettiin sukupuuttoon.

Norjalaiset pelastivat euroopanmajavan 1800-luvulla. Aivan erikoisesti siinä kunnostautui Nesin rautaruukin omistaja Nicolai Aall, joka omisti laajat metsäalueet. Niille hän julisti täydellisen majavan metsästyskiellon vuonna 1840.

Laji rauhoitettiin koko maassa vuonna 1845. Se pelasti majavan tuholta Skandinaviassa.

Myös Euroopan puoleisessa osassa Venäjää on säilynyt meidän päiviimme saakka euroopanmajavaa, koska siellä on ollut laajoja asumattomia alueita.

Vuonna 1935 Ahlström-yhtymä toi kymmenen paria euroopanmajavia mailleen Noormarkkuun, Evon valtionpuistoon Lammille, Pohjan valtionpuistoon Ruovedelle, Huhkojärvelle Keuruun ja Koskenpään pitäjien rajalle sekä Kittilän Pallasjärvelle. Siellä sinnittelee edelleenkin erillinen pohjoinen kanta.

Majavaa esiintyy pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä myös Amerikassa.

Vuonna 1937 metsästyksenvalvoja V. Klemola toi Amerikasta tullessaan kahdeksan kanadanmajavaa. Yksi pääsi laivassa häkistä ja hyppäsi Atlantiin.

Muut laskettiin parittain vapaiksi useissa paikoissa: Säämingissä Särkilahden tienoilla, Hyvinkäällä, Huhkojärvellä, jossa oli aikaisemmin laskettu vapaaksi myös euroopanmajavaa. Myös Korkeakosken euroopanmajavat saivat seurakseen kanadanmajavia.

Uusien majavien tuonti Amerikasta Suomeen ei ollut myönteinen asia jatkoa ajatellen.

Euroopan- ja kanadanmajavan kallon rakenteessa on selvä ero, mutta ulkonäön perusteella niiden erottaminen on mahdotonta. Niinpä molempien luultiin olevan samaa lajia.

Kun erehdys myöhemmin todettiin, kannat yritettiin pitää erillään. Koska molempia lajeja oli laskettu luontoon samoille alueille, majavia siirrettiin edelleen muualle. Näin sai alkunsa itäinen kanadanmajavakanta Ilomantsissa Koitereen pohjoisosaan laskevassa Nälämäjoessa. Sieltä se on nyt levittäytynyt laajoille alueille Pohjois-Karjalaan muodostaen itäisen reviirin.

Euroopanmajavaa on säilynyt luontaisena kantana itärajan takana, ja sen yksilöitä voi vaeltaa Itä-Suomeen kanadanmajavan asuttamalle alueelle.

Nykyään majavan metsästys alkaa 20. elokuuta ja jatkuu huhtikuun loppuun.

Otollisin pyyntiaika ajoittuu varhaiskevääseen. Silloin majavapuro on vielä jäässä, mutta siinä on avantoja, joista majava nousee hangelle etsimään ravintoa. Tällaisen avannon äärellä on oivallinen kyttäyspaikka.

Molempien lajien metsästykseen vaadittiin aiemmin erikoislupa. Koska lajit halutaan pitää erillään ja suojella nimenomaan euroopanmajavaa, saa kanadanmajavaa nykyään metsästää maanomistajan luvalla ilman varsinaista erikoislupaa.

Euroopanmajavan metsästykseen vaaditaan sen sijaan edelleen pyyntilupa Suomen riistakeskuksesta.

Tästä huolimatta eri lajien asuttamien alueiden pitäminen erillään on työlästä.

Kanadamajava synnyttää enemmän poikasia kuin eurooppalainen serkkunsa ja lisääntyy sen vuoksi ripeämmin.

Korjaus 1.9. 2016 klo 18.23: kanadanmajava ja euroopanmajava ovat eri lajeja, eivät alalajeja.

Tea Karvinen
Majava on tehnyt padon Karttimonjokeen Suomussalmella.
Majava on tehnyt padon Karttimonjokeen Suomussalmella.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!