Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Viisi vaarallisinta sientä on syytä tunnistaa – ja erottaa saman näköisistä syötävistä lajeista

Elinsiirtojen ansiosta sienimyrkytyksiin kuolee entistä harvempi.

Tiede
 
Jarkko Korhonen
Erittäin myrkyllinen valkokärpässieni (vas.) viihtyy tuoreessa kangasmetsässä, etenkin paksusammaleisessa kuusimetsässä. Lajin voi sekoittaa syötävään peltoherkkusieneen (oik.). Molemmat ovat valkoisia, mutta herkkusienen heltat tummuvat melkein mustiksi sienen kypsyessä ja siltä puuttuu kärpässienille tyypillinen tuppi jalan tyveltä. Valkokärpässieni haisee raa´alta perunalta, peltoherkkusieni anikselta.
Erittäin myrkyllinen valkokärpässieni (vas.) viihtyy tuoreessa kangasmetsässä, etenkin paksusammaleisessa kuusimetsässä. Lajin voi sekoittaa syötävään peltoherkkusieneen (oik.). Molemmat ovat valkoisia, mutta herkkusienen heltat tummuvat melkein mustiksi sienen kypsyessä ja siltä puuttuu kärpässienille tyypillinen tuppi jalan tyveltä. Valkokärpässieni haisee raa´alta perunalta, peltoherkkusieni anikselta. Kuva: Jarkko Korhonen

Mistä myrkkysienen tuntee? Ei mistään, vastaa Tea von Bonsdorff, joka tunnistaa työkseen sienilajeja. Hän on Suomen sienistön uhanalaisuutta arvioivan sienityöryhmän sihteeri Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.

Viisi vaarallisinta on opeteltava erikseen. Ne ovat valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, kavalakärpässieni, myrkkynääpikkä ja korvasieni ilman esikäsittelyä. Onneksi jokainen niistä on kovin itsensä näköinen.

Urakka olisi melkoinen, jos kaikkien myrkyllisiksi tiedettyjen suomalaisten lajien tuntomerkit opettelisi. Niitä on puolisen sataa.

Jarkko Korhonen
Erittäin myrkyllinen myrkkynääpikkä (vas.) tekee muutaman lakin tuppaita havupuiden kannoille, lahopuille, lastukoihin ja pururadoille. Lajin voi sekoittaa syötävään koivunkantosieneen (oik.), joka kasvaa kimppuina lehtipuiden kannoilla.
Erittäin myrkyllinen myrkkynääpikkä (vas.) tekee muutaman lakin tuppaita havupuiden kannoille, lahopuille, lastukoihin ja pururadoille. Lajin voi sekoittaa syötävään koivunkantosieneen (oik.), joka kasvaa kimppuina lehtipuiden kannoilla.

Tärkeämpää on tuntea ne sienet, jotka aikoo syödä. ”Tuntematon sieni” aiheuttaa yleisimmin oireet, joiden vuoksi ihmiset soittavat HUS:n myrkytystietokeskukseen.

Sinne tuli viime vuonna viitisensataa soittoa, joiden syy oli sieni. Tänä vuonna sieniä putkahti esiin aikaisin, ja pelkästään heinäkuussa kyselyjä oli jo 145.

”Sienimyrkytysten epäilyt ovat yleisempiä kuin todelliset tapaukset”, toteaa ylilääkäri Kalle Hoppu myrkytyskeskuksesta.

Hiljattain uutisoitiin maahanmuuttajaperheestä, joka oli syönyt punakärpässientä sisältävää muhennosta ja kärsi vakavista oireista. Ongelma on yleismaailmallinen, sanoo Hoppu. Toisesta sienikulttuurista tulevat eivät tunne uuden kotimaansa lajistoa.

Ruotsissa viranomaiset ovatkin julkaisseet tiedotteita myrkyllisistä sienistä 29 kielellä. Pohjoismaiden neuvosto painatti esitteen viljelytuppisienestä. Se on suuri herkku Kaakkois-Aasiassa, mutta kasvaa Suomessa harvinaisena lähinnä lämpimillä tunkioilla ja komposteissa. Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevat sienestäjät ovat sekoittaneet sen meillä yleiseen valkokärpässieneen – kohtalokkain seurauksin.

Suomessa kuolee sienimyrkytykseen pari ihmistä kymmenessä vuodessa. Uhrit ovat syöneet joko valkokärpässieniä tai suippumyrkkyseitikkejä.

Jarkko Korhonen
Kavalakärpässieni (vas.) on erittäin myrkyllinen jalopuulehtojen sieni, joka kasvaa pähkinäpensaan ja tammen seurassa Ahvenanmaalla ja harvinaisena Lounais-Suomessa. Kavalakärpässienen lakin väri vaihtelee oliivinvihreästä hyvin vaaleaan, ja siksi sen voi sekoittaa vihreään ruokasieneen, koivuhaperoon (oik.). Kärpässienen rakenteeseen kuuluvat tuppi, heltat ja rengas jalassa.
Kavalakärpässieni (vas.) on erittäin myrkyllinen jalopuulehtojen sieni, joka kasvaa pähkinäpensaan ja tammen seurassa Ahvenanmaalla ja harvinaisena Lounais-Suomessa. Kavalakärpässienen lakin väri vaihtelee oliivinvihreästä hyvin vaaleaan, ja siksi sen voi sekoittaa vihreään ruokasieneen, koivuhaperoon (oik.). Kärpässienen rakenteeseen kuuluvat tuppi, heltat ja rengas jalassa.

Kaikkein myrkyllisin Suomen sienistä on kavalakärpässieni. Laji on kuitenkin harvinainen, eikä sen tiedetä meillä myrkyttäneen ketään. Se, valkokärpässieni ja myrkkynääpikkä sisältävät eri määrät samaa myrkkyä, amatoksiinia.

Amatoksiini voi vaurioittaa nopeasti maksaa ja pahimmassa tapauksessa tuhota sen.

Suippumyrkkyseitikin tärkein myrkky on orellaniini. Aine aiheuttaa osalle syöjistä melko nopeasti munuaisten vajaatoiminnan. Joillekin heistä sairaus jää krooniseksi ja vaatii munuaisen siirron. Toiset selviävät helpommalla, heillä munuaiset alkavat uudestaan toimia normaalisti.

Korvasienen gyromitriini vahingoittaa sekä maksaa että munuaisia. Viimeksi korvasienten tiedetään tappaneen muutamia lapsia 1940-luvulla.

Jarkko Korhonen
Raakana erittäin myrkyllinen korvasieni (vas.) kasvaa hiekkapohjaisella metsämaalla sekä avohakkuilla huhtikuusta kesäkuuhun koko maassa. Ennen syömistä sieniä on keitettävä kaksi kertaa viisi minuuttia ja vesi on vaihdettava välillä. Mustamörsky (oik.) on poimuinen vähän korvasienen tapaan. Sitä esiintyy heinäkuusta syyskuuhun.
Raakana erittäin myrkyllinen korvasieni (vas.) kasvaa hiekkapohjaisella metsämaalla sekä avohakkuilla huhtikuusta kesäkuuhun koko maassa. Ennen syömistä sieniä on keitettävä kaksi kertaa viisi minuuttia ja vesi on vaihdettava välillä. Mustamörsky (oik.) on poimuinen vähän korvasienen tapaan. Sitä esiintyy heinäkuusta syyskuuhun.

Puna-, pantteri- ja ruskokärpässienet sisältävät vesiliukoisia myrkkyjä. Niiden syömisestä seuraa pian keskushermosto-oireita, kuten väsymystä, sekavuutta ja jopa tajuttomuus. Vakavat myrkytykset ovat äärimmäisen harvinaisia.

Pulkkosientä on aiemmin pidetty syötävänä, mutta nykyisin se luokitellaan myrkylliseksi. Sienen yhteys vaaralliseen anemiaan on keksitty vasta 1980-luvulla.

”Jotkut saavat pulkkosienestä allergistyyppisen reaktion, jossa ihmisessä kehittyy punasoluja hajottavia vasta-aineita. Niitä syntyy toistuvan syömisen jälkeen, mutta kuinka monen, sitä ei voi ennustaa”, Hoppu selittää.

Myrkytysten seuraukset riippuvat siitä, tuleeko ajoissa hoitoon, Hoppu toteaa. Sen jälkeen kun elinsiirrot kävivät mahdollisiksi, kuolemat ovat vähentyneet. Nykyisin jopa vakavasta maksavauriosta voi selvitä, jos maksansiirto ehditään tehdä. Ennen siihen kuoli.

Monet eläimet nauttivat ihmiselle myrkyllisiä sieniä huoletta. Lehmät syövät ties mitä madonlakkeja, mutta märehtijöiden pötseissä majaileekin mikrobien armeija, jonka käsittelyssä sienimyrkyt hajoavat. Sienisääskien toukat ja etanat herkuttelevat meille vaarallisella valkokärpässienellä.

Myös kärpäset pitävät nimikkosienistään. Suomen Sieniseuran sivuilla dosentti Marja Härkönen kertoo, miten Tverin Karjalassa ”kärbäzen šieni”, eli punakärpässieni, survotaan veden kanssa soseeksi, maustetaan sokerilla ja pannaan lautasella pöydälle. Kärpäset imevät makeaa mössöä ja pörräävät pian selällään annoksen vieressä odottamassa lätkän iskua.

Jarkko Korhonen
Erittäin myrkyllinen valkokärpässieni (vas.) viihtyy tuoreessa kangasmetsässä, etenkin paksusammaleisessa kuusimetsässä. Lajin voi sekoittaa syötävään peltoherkkusieneen (oik.). Molemmat ovat valkoisia, mutta herkkusienen heltat tummuvat melkein mustiksi sienen kypsyessä ja siltä puuttuu kärpässienille tyypillinen tuppi jalan tyveltä. Valkokärpässieni haisee raa´alta perunalta, peltoherkkusieni anikselta.
Erittäin myrkyllinen valkokärpässieni (vas.) viihtyy tuoreessa kangasmetsässä, etenkin paksusammaleisessa kuusimetsässä. Lajin voi sekoittaa syötävään peltoherkkusieneen (oik.). Molemmat ovat valkoisia, mutta herkkusienen heltat tummuvat melkein mustiksi sienen kypsyessä ja siltä puuttuu kärpässienille tyypillinen tuppi jalan tyveltä. Valkokärpässieni haisee raa´alta perunalta, peltoherkkusieni anikselta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!