Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Avokonttorissa voidaan huonosti – kuulosuojaimista on tullut kynien kaltainen toimistotarvike

Omaa huonetta tai pöytää tärkeämpi on kokemus siitä, että omiin työoloihin voi vaikuttaa.

Tiede
 
Colourbox
Rakentajat miettivät, onko konttoreille kohta enää kysyntää.
Rakentajat miettivät, onko konttoreille kohta enää kysyntää. Kuva: Colourbox
Fakta

Toimistoja joka lähtöön

  Solutoimisto koostuu työhuoneista, jotka voivat olla henkilökohtaisia tai jaettuja.

  Avotoimistossa kaikki työskentelevät samassa tilassa. Työntekijöillä on nimetyt pöydät.

  Joustotoimisto on avotoimisto ilman omia työpisteitä.

  Kombitoimistossa omia työhuoneita yhdistää avoin monitoimitila.

  Toimintaperusteinen toimisto on jaettu työtehtävien mukaan erilaisiin alueisiin, joita löytyy niin äänieristettyyn yksilötyöskentelyyn kuin tiimityöhön. Henkilökohtaisia työpisteitä ei yleensä ole.

Hälinä, toistuvat keskeytykset ja alituinen esilläolo. Nämä harmittavat avotoimistoissa työskenteleviä eniten, kertoo sosiologi Susanna Toivanen Terveyden eriarvoisuuden tutkimuslaitoksessa Tukholmasta.

Avokonttorit kehitettiin 1970-luvulla, ja Suomessa niistä tuli villitys vuosituhannen alussa. Niiden toivottiin lisäävän työntekijöiden yhteistyötä ja säästävän kalliita toimistoneliöitä.

Tutkimuksissa avokonttorit kuitenkin yhdistyvät muita alhaisempaan työtyytyväisyyteen ja runsaampiin sairaspoissaoloihin. Vuonna 2013 julkaistussa australialaisessa tutkimuksessa avotoimistojen haitat arvioitiin suuremmiksi kuin niiden edut.

Näyttö avotoimistojen ongelmista on vakuuttavaa, mutta Toivanen muistuttaa, että tutkimusten tulkitsemiseenkin liittyy ongelmia.

”Eri maiden ja eri ikäiset avokonttorit voivat olla aika erilaisia, eikä tutkimuksista aina käy ilmi, millaista toimistoa niissä tarkalleen on tutkittu.”

Yksityisyyden puute on avokonttorien perimmäinen ongelma, sanoo dosentti Suvi Nenonen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

”Toimistolla tarvitaan visuaalista, auditiivista ja tiedon yksityisyyttä”, hän tiivistää.

Toisin sanoen huomio ei saa tempautua siihen, missä muut ramppaavat, mille kaikki nauravat ja onkohan siivouskomero jo varattu, kun lääkärin puhelinaika alkaa.

Melussa ei ole kyse vain desibelimääristä vaan puheen erottumisesta eli siitä, häiritseekö esimerkiksi työtoverin puhelinkeskustelun sisältö omia ajatuksia.

Aivomme tarttuvat sanoihin kuin liimapaperi, kuuntelemme niitä tietoisesti tai emme. Tämän ansiosta voimme yhtäkkiä kuulla oman nimemme mainittavan keskustelussa, jonka sisällöstä emme muuten tiedä mitään.

Avokonttoreissa kuulosuojaimista on tullut toimistotarvike siinä missä kynistä ja tarralapuista. Ei ole sattumaa, että kesällä laajasti uutisoitu tutkimus työntekijöiden keskittymisvaikeuksista oli syntynyt tutkimuslaitos Oxford Economicsin ja kuulokevalmistaja Plantronicsin yhteistyönä.

Kaikki eivät tarvitse kuulosuojaimia ja sermejä. Kyse ei ole vain harjaantumisesta tai asenteesta. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan persoonallisuus säätää, miten alttiita olemme ympäristön häiriöille. Työtehtävilläkin on väliä.

”Eniten vaikeuksia avotiloissa on ihmisillä, joiden työ vaatii paljon muistia, keskittymistä ja tarkkaavaisuutta”, kertoo Toivanen. Tästä on tehty tutkimuksia Suomessakin.

Avotilan haasteet eivät ole ylitsepääsemättömiä.

Esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä remontoi työntekijöiden parjaaman avotoimiston ehommaksi 200 euron neliöhintaan. Yksityisyyttä luotiin ääntä imevillä materiaaleilla ja tilaa jakavilla kalusteilla. Työtiloihin tyytyväisten osuus nousi 30 prosentista 90 prosenttiin. Myös tyytyväisyys omaan työhön kasvoi.

Konstit tiedetään, mutta työnantajat eivät aina halua käyttää suunnitteluun riittävästi aikaa ja rahaa. Yksi syy avotoimistojen suosioon nimittäin on, että niihin mahtuu enemmän työntekijöitä koppikonttoreita pienempään hintaan.

Vahvaa näyttöä on siitäkin, ettei toimistoremontin onnistumiseen vaikuta vain se, mikä muuttuu, vaan kuka sitä muuttaa.

”Mitä paremmin työntekijät saavat osallistua uusien tilojen suunnitteluun, sitä tyytyväisempiä he ovat lopputulokseen”, Nenonen summaa tutkimustuloksia ja kokemuksiaan työtiloja suunnittelevana konsulttina.

Kyse on paitsi järkevästä toteutuksesta, myös niin sanotusta hallinnan tunteesta. Psykologit ovat havainneet, että ympäristön stressitekijöitä kestää paremmin, kun kokee voivansa vaikuttaa niihin.

Tutkimusten mukaan työtyytyväisyys on sitä parempi, mitä enemmän ihmisellä on hallinnan tunnetta suhteessa aikaan, paikkaan ja tehtävään. Tämä voi selittää sitä, miksi ihmiset ilmeisesti voivat tavallista avokonttoria paremmin uudenlaisissa monitilatoimistoissa, vaikka niissä kaikilla työntekijöillä ei ole edes omia työpöytiä.

Monitilatoimisto eroaa avokonttorista siinä, että se on jaettu useaksi vyöhykkeeksi. Työntekijä voi liikkua päivän mittaan niiden välillä sen mukaan, tarvitseeko hän tehtäväänsä syvää hiljaisuutta, kollegan ideointiapua tai vaikka mukavaa lukuasentoa.

Tällainen toimisto ei toimi, jos työntekijät eivät suostu liikkumaan tilasta toiseen. Silloin työpisteisiin pesiydytään ja työpuhelut kailotetaan puhelinkopin sijasta työtoverin korvan juuressa.

”Ihmiset stressaantuvat, kun vanhoista tavoista pidetään kiinni uudessa ympäristössä”, Nenonen sanoo.

”Vanhasta luopuminen vaatii ajattelutavan muutosta, tulee miettiä työn tekemistä uudella tavalla. Se on kuin ulkomaille muuttaisi, pitää opetella uusi kulttuuri.”

Toimistojen muutos heijastelee työn digitalisaatiota. Työskentely ei ole enää sidottu työpaikkaan yhtä tiukasti kuin paperimappien ja lankapuhelinten aikaan.

Yhä useampi voi valita, haluaako asiakaskäynnin tai koulutusrupeaman jälkeen matkustaa toimistolle vai työskenteleekö loppupäivän mieluummin kotona, kahvilassa tai vaikka junassa. Kaupunkeihin on alkanut ilmestyä uudenlaisia yhteisöllisiä työtiloja, joissa eri firmojen ihmiset tekevät etätöitä rinnakkain ja ajatuksia vaihtaen.

”Rakentajat ja sijoittajat joutuvat jo miettimään, ovatko konttorit kysyttyjä vielä 50 tai sadan vuoden päästä, vai ovatko ne haamulinnoja, koska töitä tehdään silloin eri tavalla”, kertoo Toivanen, joka on tutkinut tulevaisuuden toimitiloja myös rakennusyhtiö NCC:n leivissä.

Hän odottaa tutkimustuloksia uudenlaisista maisemakonttoreista, joissa etätyöntekijät viedään kirjaimellisesti maiseman sisään, esimerkiksi puistoon. Luontoympäristöjen työstä elvyttävästä vaikutuksesta on jo kosolti näyttöä.

Yksityisyyden ja toisaalta yhteistyön tarpeet pitää ratkaista myös digitaalisissa työtiloissa.

”Taustalla on se, miten me koemme työn: onko se jotain, johon mennään, vai jotain, joka tehdään”, Nenonen tiivistää.

Oikaisu 5.9. klo 13.00: Suvi Nenosen työnantaja on nimeltään Tampereen teknillinen yliopisto, ei Tampereen tekninen yliopisto. Oikaisu 6.9. klo 13.45: Täsmennetty faktalaatikon tietoja: toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, toimintaperusteisessa toimistossa työntekijöillä voi joissain tapauksissa olla henkilökohtainenkin työpiste.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!