Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Teräksestä tehtiin soturille toinen iho – haarniskassa pystyi heittämään kuperkeikan

Levyhaarniska oli yllättävän joustava ja kevyt. Sen kantajaa uhkasi kuitenkin nestehukka.

Tiede
 
Harri Nurminen
Haarniskan levyt menivät tarpeen tullen limittäin.
Haarniskan levyt menivät tarpeen tullen limittäin. Kuva: Harri Nurminen

Kuperkeikka metallihaarniskassa? Mies pystyi heittämään sen, sillä teräslevyistä tehdyt suoja-asut eivät ole lainkaan niin kömpelöitä kuin miltä ne näyttävät. Laajat liikkeet onnistuivat, koska levyt oli kiinnitetty toisiinsa niiteillä ja soljilla ja ne menivät tarpeen tullen limittäin.

Haarniskaan pukeutunut ritari nousi satulaan ihan itse, eikä häntä tarvinnut nostaa sinne vinssillä, kuten sarjakuvissa.

Hämeen linnassa on parhaillaan esillä aitoja haarniskoja, joita käytettiin Keski-Euroopassa 1500–1700-luvuilla.

Näyttelyn haarniskat ovat peräisin maailman suurimmasta historiallisten aseiden varastosta, Landeszeughausista, joka perustettiin vuonna 1642 nykyiseen Itävaltaan Graziin.

Kaupunki ja ympäröivä alue sijaitsivat tuolloin kiivaiden konfliktien eturintamassa. Sekä Ottomaanien valtakunnan että kapinoivien unkarilaisten joukot iskivät seudulle yhtenään. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan sotilaat lainasivat varastosta aseita ja haarniskoja, kun lähtivät taisteluun, ja palauttivat ne komennuksen päätyttyä.

Vaikka haarniskassa pystyi liikkumaan, se ei ollut mukava. Kantajaa uhkasi nestehukka etenkin aurinkoisella ilmalla. Jotta metalli ei hiertäisi ihoa, ritari puki sen alle modernin toppatakin näköisen gambesonin.

Hämmästyttävää kyllä, kokovartalosetti kypärineen ja jalkalevyineen on aika kevyt. Kokonaisuus painaa vain kolmisenkymmentä kiloa eli saman verran kuin nykyajan sotilaan varustus.

”Tämän päivän taistelija kantaa suurimman osan taakasta selässä, vyötäröllä tai lanteilla. Haarniskan paino jakautui ympäri kehoa, ja jalat menivät helposti maitohapoille”, selittää tapahtumatuottaja Jyrki Nissi Kansallismuseosta.

Raskaimmat haarniskat oli suunniteltu turnajaisten peitsiotteluihin. Niissä oli kaksinkertaiset levyt vasemmalla. Siltä puolelta vastustaja kävi kimppuun ja sen puoleiseen rintaan hän tähtäsi. Jos osui ohi, esimerkiksi hevoseen, sai miinuspisteitä.

Haarniskat näyttivät voimansa sotatantereella. Koulutettu, raskaasti varusteltu ratsumies vastasi 80:tä kouluttamatonta jalkamiestä.

Epäsuhdan tasoittamiseksi sveitsiläiset keksivät 1400-luvulla erityisen aseen, hilparin. Siinä on pitkän varren päässä piikki, koukku ja kirves. Teoriassa se toimi niin, että kävelevä sotilas pysäytti hyökkäävän ratsukon piikillä, pudotti ratsastajan maahan koukulla ja löi tämän kuoliaaksi kirveellä.

Käytännössä metalliin kääriytynyt ratsumies jyräsi jalkamiehen 1600-luvulle asti. Sen jälkeen ampuma-aseet tulittivat haarniskoita hajalle ja vähitellen historiaan.

Ensimmäiset musketit eivät olleet kovin tehokkaita. Yksi sotilas ampui taistelussa vain 8–12 laukausta, ja niiden välissä hän latasi pyssynsä. Se vei aikaa, sillä hankalimmissa malleissa lataamisen vaiheita oli 42. Onneksi oli ohjekirjoja.

Heavy Metal -näyttely jatkuu Hämeen linnassa 23:nteen lokakuuta.

Harri Nurminen
Kenttähaarniskan kypärä
Kenttähaarniskan kypärä
Harri Nurminen
Hevosen haarniska
Hevosen haarniska
Harri Nurminen
Haarniskoidut ritarit taisteluasetelmassa.
Haarniskoidut ritarit taisteluasetelmassa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!