Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Veli-Matti Ikävalko tarjoaa kemianluokassa isoja haasteita ja kokeita punakaalimehulla

Koulutunneilla pitäisi oppia tutkimisen taitoja ja uteliaisuutta.

Tiede
 
Katso, miten punakaalimehu muuttuu vihreäksi ja jälleen violetiksi
Katso, miten punakaalimehu muuttuu vihreäksi ja jälleen violetiksi
Väitöskirjatutkija Veli-Matti Ikävalko tekee kemianluokka Gadolinissa kokeen, jossa punakaalimehu vaihtaa väriä ja höyryää koeputkessa. Värin vaihtumisen saa aikaan happamuuden muuttuminen. Toimittaja: Arja Kivipelto, kuvaus ja leikkaus: Heidi Piiroinen.
Kuka

Kemisti ja frisbeegolfari

  Veli-Matti Ikävalko, 38, on analyyttisen kemian diplomi-insinööri sekä kemian ja matematiikan aineenopettaja.

  Opetti kaksi vuotta kemiaa ja matematiikkaa Olarin peruskoulussa ja lukiossa.

  Työskenteli neljä vuotta koordinaattorina kemianluokka Gadolinissa.

  Oppimisen ja opettamisen tutkijaksi hänet innoitti Helsingin yliopiston kemian laitoksen opettajankoulutusyksikön tutkimusjohtaja Maija Aksela. Tämän mukaan jokainen opettaja vaikuttaa sata vuotta, ensin itse ja sitten omien oppilaidensa kautta.

  Harrastaa musiikkia, frisbeegolfia ja longboardilla skeittaamista.

Kuulutko niihin, joilla on sumeita muistoja peruskoulun kemiantunneilta? Liitu vinkui, ja taulu ilmestyi täyteen reaktiokaavoja. Muistatko ainuttakaan yksittäistä asiaa, josta opettaja luennoi?

”Hyvin pieni osa ihmisistä pystyy pitämään mielessään tietoa, jonka kokee irralliseksi ja turhaksi”, selittää Veli-Matti Ikävalko.

Hän tekee väitöskirjaa kemian oppimisesta. Opinnäytteen työotsikko on ”Mielekkään ja merkityksellisen kemian oppimisympäristön kehittäminen yritysyhteistyönä”.

Oppimisympäristö viittaa Kemianluokka Gadoliniin, joka toimii Helsingin yliopiston kemian laitoksen yhteydessä. Opettajat voivat tuoda sinne ilmaiseksi luokkansa tekemään kokeita, joita kotikoulussa ei voi toteuttaa. Yritysyhteistyön ansiosta Gadolinissa on hienoja, tavallisiin luokkiin liian kalliita laitteita.

Ei uuvuttavia kaavasulkeisia, vaan kokonaisuuksia. Tämä on suunta, johon Ikävalko haluaisi viedä Suomen koulujen opetusta. Jonkin verran kaavoja, eli teoriaa, oppitunneilla täytyy toki olla.

Kokonaisuuksilla hän ei tarkoita sellaisia tiedonmöhkäleitä, joihin opettaja käy käsiksi ilmoittamalla vaikkapa, että tänään puhumme molekyyleistä.

Moisen avausrepliikin jälkeen ehkä yksi oppilas näyttäisi siltä, että voisi sanoa jee. Muiden kasvoilta ei kuvastuisi mitään, ei ainakaan kiinnostusta, Ikävalko juttelee.

Hän tarkoittaa kokonaisuuksilla suuria ongelmia, joita on suorastaan pakko lähestyä monista eri näkökulmista ja käsitellä useiden aineiden oppitunneilla.

Menetelmää kutsutaan ilmiöpohjaisuudeksi, ja se on keskeistä uusissa opetussuunnitelmissa. Ikävalko kuului niitä laatineeseen työryhmään. Uusi opetussuunnitelma astuu porrastetusti voimaan peruskouluissa ja lukioissa tänä syksynä.

Ajankohtaisia kokonaisuuksia voivat olla vaikkapa ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. Kemiantunnilla sopii painiskella ihmiskunnan isojen haasteiden kanssa.

”Kemian avulla ne joskus ratkaistaan”, Ikävalko siteeraa Helsingin yliopiston kemian professoria Markku Räsästä, joka jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa.

Toisaalta koulussa on hyvä opetella asioita, joista on oppilaille käytännöllistä hyötyä. Ikävalko on lähettänyt oppilaat kauppaan lukemaan elintarvikkeiden tuoteselosteita ja ottamaan selvää, paljonko missäkin ruoassa on esimerkiksi suolaa ja hiilihydraatteja.

Merkittävin kokonaisuus, jota kemiantunnilla opiskellaan, ovat tutkimisen taidot. Niihin kuuluu suunnittelua, ennustamista, havainnointia, mittaamista ja keskustelua.

Kaikkein tärkeintä olisi omaksua luonnontieteellinen ajattelu ja sen ydin, uteliaisuus.

Ikävalko itse on kova ihmettelemään. Hän saattaa uppoutua etsimään tietoa älypuhelimen hakukoneella sellaisinakin hetkinä, joihin kännykkä ei kuuluisi. Tiskaaminen sujuu hitaasti, jos samalla unohtuu miettimään, miten pesuaineen kuplat muodostuvat.

Hiljattain hän näki logomaisella liekillä ja kuolleella kalalla merkityn, muuten täysin valkoisen säiliöauton ja jäi pohtimaan, mitä se mahtoi kuljettaa.

Osana tutkimustaan Ikävalko kehitti Gadoliniin uusia tehtäviä. Joissain niistä oppilaat ratkaisevat aitoja ongelmia. Yhden idean Ikävalko sai metsäyhtiö UPM:n asiantuntijalta. Tämä kertoi, että sellutehtaissa ligniini saattaa tukkia putkistoja. Ligniini sitoo puun kuituja, ja tehtaissa se pyritään poistamaan massasta.

”Oppilaat selvittävät, missä pH:ssa ligniini liukenee parhaiten. He kokeilevat erilaisia liuoksia ja yrittävät löytää toimivimman”, Ikävalko selittää.

Nuorille on yllätys huomata, miten yksinkertaista kemiaa suurissa tehtaissa tarvitaan.

Työ opettaa myös vihreän kemian periaatteita, kuten sitä, että kemikaaleja käytetään vain tarpeellinen määrä.

Heidi Piiroinen / HS
Veli-Matti Ikävalko näyttää punakaalimehun, lipeän ja kuivajään avulla, miten happamuuden muutos saa nesteen vaihtamaan väriä violetista vihreäksi ja takaisin.
Veli-Matti Ikävalko näyttää punakaalimehun, lipeän ja kuivajään avulla, miten happamuuden muutos saa nesteen vaihtamaan väriä violetista vihreäksi ja takaisin.
Heidi Piiroinen / HS
Veli-Matti Ikävalko näyttää punakaalimehun sekä lipeän ja kuivajään avulla, miten happamuuden muutos saa nesteen vaihtamaan väriä violetista vihreäksi ja uudestaan violetiksi.
Veli-Matti Ikävalko näyttää punakaalimehun sekä lipeän ja kuivajään avulla, miten happamuuden muutos saa nesteen vaihtamaan väriä violetista vihreäksi ja uudestaan violetiksi.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!