Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Valvomme itsemme tyhmiksi ja sairaiksi – katso unilaskurilla, nukutko liian vähän tai vaarallisen paljon

Jatkuva univaje rassaa aivojen lisäksi koko elimistöä ja altistaa lähes kaikille kansantaudeille.

Tiede
 
Viikon varrelta kerätty univaje ei noin vain korjaannu nukkumalla pitkään viikonloppuna.
Viikon varrelta kerätty univaje ei noin vain korjaannu nukkumalla pitkään viikonloppuna.
Poiminta

Nukunko riittävästi?

  Unentarve on yksilöllinen.

  Jos heräät virkeänä aamulla ennen herätyskellon soittoa, saat todennäköisesti riittävästi unta.

  Oman tarpeen saa parhaiten selville loman aikana, jolloin voi nukkua niin pitkään kuin haluaa.

Tuliko viime yönä nukuttua tarpeeksi? Veikkaan, ettei kovin montaa kättä nouse ylös. Kyselytutkimusten perusteella neljännes suomalaista kokee nukkuvansa liian vähän tai huonosti. Määrä on ollut kasvamaan päin.

”Joidenkin arvioiden mukaan 10–20 prosenttia väestöstä kärsii jatkuvasti tunnin univajeesta, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Eniten levosta tinkivät työssäkäyvät, naiset ja nuoret.

Erilaisia uniongelmia on joka kolmannella aikuisella. Joko nukahtaminen tökkii tai jatkuva heräily pätkii yöunta.

Pulmista raportoivat yhä nuoremmat. THL:n tilastoista selviää, että koululaisten päiväväsymys ja siihen liittyvät uniongelmat ovat kaksinkertaistuneet parissakymmenessä vuodessa.

Työikäisiä ja koululaisia rassaa erityisesti sosiaalinen jet lag: kavereiden kanssa kukutaan iltamyöhään vähintään netissä, ja univelkaa yritetään kuroa kiinni nukkumalla pitkään viikonloppuisin.

Unipulaa podetaan maailmanlaajuisesti. Tutkimuksia ei ole tehty paljon, mutta nukkumiseen käytetty aika näyttäisi vähentyneen selvästi kaikissa länsimaissa muutaman viime vuosikymmenen aikana. Arviot vaihtelevat yhdestä kahteen tuntiin vuorokaudessa.

Suomessa alamäki ei ole yhtä dramaattinen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finriski-seurantatutkimuksen mukaan aikuiset nukkuvat keskimäärin 7 tuntia 28 minuuttia yössä. Uni on lyhentynyt 30 vuodessa 18 minuutilla.

”Keskimäärin se ei ole paljon, mutta huonosti nukkuvien määrä on kasvanut”, Partonen sanoo.

Vielä 1980-luvulla harva suomalainen kertoi pärjäävänsä lyhyillä unilla. Nyt alle seitsemän tuntia nukkuvia on jo viidennes kansasta.

”Koska ihmisten unen tarve ei ole vähentynyt, tämäkin tulos viittaa siihen, että yhä useampi kärsii pysyvästä univajeesta”, Partonen arvelee.

Kasaantuvasta univelasta maksetaan kovaa hintaa.

Vaikka ihminen ei olekaan rotta, klassinen eläinkoe kertoo paljon. Kun rottia valvotettiin, ne kuolivat muutamassa viikossa. Syynä oli todennäköisesti vastustuskyvyn romahdus. Ihminenkään ei selviä pitkään hengissä ilman unta.

Ennen ajateltiin, että uni on tarpeen vain aivoille.

”Se ei ole totta”, sanoo unitutkija, fysiologian dosentti Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta. Viime vuosien tutkimukset osoittavat, että vähäinen uni näkyy elimistössä nopeasti.

Ensimmäisenä kärsivät aivot, etenkin etuaivolohkot, jotka säätelevät työmuistia ja motivaatiota ja vastaavat suurten kokonaisuuksien hallinnasta.

Jos kahdeksan tunnin unet tarvitseva nukkuu viikon verran vain kuusi tuntia yössä, jopa yksinkertaisista tehtävistä suoriutuminen alkaa heiketä. Tarkkaavaisuus laskee, päättely- ja harkintakyky heikkenevät ja luovuus kärsii. Tokkuraisen ihmisen ratkaisukirjo kapenee, ja riskipäätösten määrä kasvaa.

”Unen puutteessa suorituskyky suorastaan romahtaa”, sanoo Stenberg. Yhden yön valvominen heikentää suorituskykyä saman verran kuin 0,6 promillen humala. Työviikon aikana kertynyt tokkura vastaa helposti vuorokauden valvomista.

”Unettomat raportoivat myös ärtymyksestä, mielialan laskusta ja masennusoireista”, Timo Partonen sanoo.

Vaikutukset muuhun elimistöön ovat yhtä kouriintuntuvia. Nälkähormonin pitoisuus kohoaa ja kylläisyyshormonin pitoisuus laskee. Se voi johtaa ylensyöntiin ja lihomiseen.

Eräässä tutkimuksessa koehenkilöiden annettiin nukkua viikon ajan vain neljä tuntia yössä. Kokeen päätyttyä heidän elimistönsä sokerinsieto oli heikentynyt kolmanneksella. Samalla insuliinin teho heikkeni.

Alentunut sokerin sieto on eräänlainen esidiabetes. Vuosien kuluessa veren sokeriarvot nousevat ja varsinainen diabetes puhkeaa.

Stenbergin mukaan unen puute virittää elimistön eräänlaiseen hälytystilaan. Immuunipuolustus herää ja saa aikaan pienen tulehdusreaktion.

”Matala-asteinen tulehdus on yleinen niillä, jotka kärsivät jatkuvasta univajeesta”, Stenberg sanoo.

Seuraukset ovat kauaskantoiset. Matala-asteinen tulehdus on yhdistetty lähes kaikkiin kansantauteihin, kuten diabetekseen, reuma-, sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpiin ja Alzheimerin tautiin.

Epäselvää on, kuinka pian tilanne korjaantuu, kun unta saa taas riittävästi.

Hyvin nukkuneen fysiologinen vireystila laskee yöksi. Univajeessa näin ei välttämättä käy. Verenpaine pysyy korkealla, samoin stressihormonien taso ja ruumiinlämpö.

Työterveyslaitoksen tekemässä tavallista työviikon ja viikonvaihteen rytmiä simuloivassa kokeessa tulehduksesta kertova crp-arvo kohosi univajeen jäljiltä eikä suostunut laskemaan edes normaaliunien jälkeen. Se jatkoi päinvastoin nousuaan.

Hiljattain julkaistussa Helsingin yliopiston tutkimuksessa löydettiin toinen selitys sille, miksi univaje on myrkkyä sydämelle.

Miesjoukon nukkumista seurattiin laboratorio-oloissa viiden päivän ajan. Yöunet rajoitettiin neljään tuntiin. Verrokkiryhmä sai levätä kahdeksan tuntia. Kaikilta analysoitiin veren rasva-aineenvaihduntaa sekä ennen että jälkeen kokeen.

Erot olivat selkeät. Vähänunisten rasva-aineenvaihdunta hiipui. Vereen jäi enemmän haitallista ldl-kolesterolia, joka voi kertyä valtimoiden seinämiin. Sen seurauksena sepelvaltimotaudin riski kasvaa.

Havainto saa tukea väestötutkimuksista. Univajetta potevilla ihmisillä on vähemmän verisuonia puhdistavaa, hyvää hdl-kolesterolia kuin niillä, jotka nukkuvat riittävästi.

Unentarve on yksilöllinen. Toiset tarvitsevat unta yli kymmenen tuntia, osa pärjää alle kuudella tunnilla yössä.

Entä jos opettelisi vähäuniseksi?

”Turha toivo”, sanoo Stenberg. Pitkäuninen voi kiusata itseään valvomalla, mutta se ei tee hänestä vähäunista. Unen tarve on osin geenien määräämä pysyvä ominaisuus.

Kannattaa unohtaa myös unitankkaus. Varastoon ei voi nukkua, eikä viikonlopun pitkillä yöunilla pysty noin vain paikkaamaan sitä, mitä on viikon aikana menettänyt.

Jos liian vähä on pahasta, niin sitä samaa voi yllättäen seurata liian paljosta nukkumisesta. Sekä lyhyt- että pitkäunisilla on väestötutkimusten mukaan suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin 7–8 tuntia nukkuvilla. Poikkeava unen määrä korreloi vahvasti sydäntautiriskiin ja liikalihavuuteen.

Syitä on arvailtu, mutta näyttöä ei ole. Esimerkiksi elimistössä jylläävä pitkäaikaissairaus saattaa lisätä unen tarvetta ja pituutta. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kun perussairaat siivotaan tilastoista, pitkään nukkuvien riski kuolla ennenaikaisesti on edelleen muita suurempi.

Toisen oletuksen ahkerat nukkujat ehtivät ehkä harrastaa muita vähemmän liikuntaa, jonka terveysvaikutukset tunnetaan hyvin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!