INTERNETIN KIRJEENVAIHTAJA Tällä palstalla seurataan World Wide Webin uutisia, ilmiöitä ja outouksia.

Kolmen kerroksen nettiväkeä

 Jos joku heittäytyisi keskelle toria reva levällään tai neuvoisi kovaan ääneen, kuinka varastaa torikauppiailta, ihmisten reaktiot voisi helposti ennustaa. Tekoja paheksuttaisiin, ja väkijoukko ajaisi epäsiveelliset häiriköt sivukujille pois kunniallisten ihmisten silmistä.

Joitakin yksittäisiä ihmisiä moiset temput voisivat kiinnostaakin, mutta sitä ei kukaan kehtaisi sanoa ääneen.

Ihmisen kaltainen laumaeläin tuottaa ja noudattaa sääntöjä, joiden mukaan yhteisössä käyttäydytään. Internet ei ole poikkeus. Sielläkin ollaan siirrytty alkuaikojen anarkiasta hitaasti kohti sivilisaatiota.

Uusin vaihe verkon pelisääntöjen jämäköitymisessä näkyy viime aikojen keskustelupalstauutisissa.

Tammikuun lopulla Helsingin hovioikeus antoi tuomion Arvopaperi Areenan tapauksessa.

Elektroniikkayhtiö Elcoteqin suuromistajaa Antti Piippoa nimimerkin suojista läiminyt mies sai kunnianloukkauksesta maksettavakseen 300 euron sakot ja 2 000 euron korvaukset henkisistä kärsimyksistä.

Tuomion jälkeen eri keskustelupalstoilla ollaan oltu varovaisia. Moni on muistellut sydän kylmänä, minkälaisia viestejä sitä on tullut lähetetyksi baarien sulkemisaikojen jälkeen ja minne palstoille.

Viimeisin oikeuden hakija on pääministerin ex-naisystävä Susan Kuronen, joka on tehnyt tutkintapyynnön häntä koskeneesta nettikeskustelusta.

Kuuma vinkki poliitikoille ja julkisuuden henkilöille: jos on pula pikkurahasta, ei muuta kuin googlaamaan omaa nimeään. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Keskustelupalstojen kurinpalautus on osa yleisempää internetin siistiytymistä. Verkossa ei voi enää elää yhtä pellossa kuin takavuosina.

Vähittäinen salonkikelpoistuminen näkyy monissa pienissä asioissa.

Hakukoneet vievät yhä useammin oikeisiin kohteisiin, eikä niitä enää huijata ohjaamaan kävijöitä pornosaiteille. Rasistisia sivustoja ei katsota hyvällä silmällä, vaan niistä raportoidaan levytilantarjoajille, jotka poistavat niitä.

Myös asenteet tekijänoikeuksia loukkaavaa toimintaa kohtaan ovat terävöityneet.

Siitä ei ole montakaan vuotta, kun yksityiset ihmiset laittoivat huoletta kotisivuilleen muiden ottamia valokuvia tai seikkaperäisiä ohjeita siitä, kuinka ladata verkosta laittomasti tietokoneohjelmia.

Onko villin ja vapaan verkon aika ohi?

Ei todellakaan!

Verkon eri kolkat pullistelevat edelleen hämärää, sairasta ja rikollista materiaalia, jotka ovat vain muutaman napin painalluksen päässä.

Mutta törky ei enää löydy ihan sormia napsauttamalla, vaan täytyy tietää, mitä hakea ja minne mennä. Esimerkiksi naputtamalla hakusanaksi "lapsiporno" hakukoneet tarjoavat kymmeniä linkkejä erilaisille tieto-, varoitus- ja valistussivuille. Lapsipornoa ei näin löydy.

Sama pätee warettamiseen, tekijänoikeudenalaisen materiaalin luvattomaan hankkimiseen tai levittämiseen.

Laittoman tai arveluttavan aineiston löytämiseksi on hallittava perustiedot erilaisten alakulttuurien luonteesta ja koodikielestä. Tämä puolestaan vaatii alakulttuurin tuntemusta, teknistä taitoa tai motivaatiota oppia.

Keskivertokäyttäjä eksyy törkysaiteille täysin vahingossa yhä harvemmin. Tietoverkkotutkija Kari A. Hintikan mukaan syynä on se, että valtaosa surfaajista liikkuu pääasiassa internetin suosituimmilla ja tunnetuimmilla sivustoilla.

"90 prosenttia ihmisistä käyttää internetissä säännöllisesti vain www-sivuja: googlea ja suunnilleen pariakymmentä www-palvelua", Hintikka sanoo.

Tuttujen sivujen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi miljoonat muut www-sivut, uutisryhmät, vähemmän tunnetut vertaisverkot ja ftp-tiedonsiirtopalvelut.

Hintikka ei usko, että verkko siistiytyisi kokonaan ikinä. Hänen mukaansa internet on pikemmin jakaantunut eri kerroksiin.

"Ensimmäinen taso on julkinen, kaikille avoin verkko. Toisessa on DC++-vertaisverkon tai ftp-palvelimien kaltaisia puoliavoimia järjestelmiä. Niihin pääsemiseksi on rekisteröidyttävä, saatava suosituksia muilta käyttäjiltä tai tarjottava vastineeksi suuria tiedostomääriä. Kolmas taso koostuu täysin suljetuista järjestelmistä."

Täysin suljettuja järjestelmiä ovat esimerkiksi niin sanotut darknetit eli pimeät vertaisverkot. Ne ovat salaseuramaisesti organisoituneita jakelujärjestelmiä, joiden kautta laittomat sisältötuotteet leviävät tuoreina tunnetumpiin vertaisverkkoihin. Organisaatioissa on roolit erikseen muun muassa aineiston hankkijoille, purkajille ja jakelijoille.

"Laki ja järjestys ovat saapumassa nettiin, mutta eivät kriminaalit ole sieltä minnekään häviämässä. He vain kaivautuvat syvemmälle", Hintikka sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi