Petetty hyvyys

Ei pidä pelästyä romaanin nimeä. Jos avioliiton solmimiseen on useimmiten lähinnä ulkonaisia syitä, tulee myös avioliiton "hyvyyttä" arvioida ulkoisten kriteerien mukaan, siis taloudellisen aseman ja sosiaalisen arvostuksen näkökulmasta. On selvää, että Doris Lessingin romaanin nimi Hyviin naimisiin on samalla tavoin ironinen kuin oli romaanin Parempien ihmisten lapsi.

Molemmat romaanit kuuluvat viisiosaiseen Martha Quest -sarjaan, joka myöhemmin sai nimekseen Väkivallan lapset. Kullakin romaanilla on oma itsenäisyytensä; yhteistä ja yhdistävää on kuitenkin saman päähenkilön Martha Questin, nykyaikaisen ja älyllisen naisen, kehityskaaren seuraaminen.

Vuonna 1919 syntynyt Lessing varttui Etelä-Rhodesiassa, samassa ympäristössä, jossa Martha Quest toisen maailmansodan varjossa solmii avioliiton valtion virkamiehen Douglas Knowellin kanssa ja valtaa aseman etuoikeutetussa valkoisessa eliitissä, ympäristössä, jossa vaelletaan kutsuilta hyväntekeväisyystilaisuuksiin ja kannetaan kasvoilla hallitun välinpitämättömyyden ilmettä.

Lempeä vallankäyttö

Kaikki on hyvin. Ja ellei joku mukisematta suostu kaikkiallisen tyhjyyden suitsiin, kuten Martha hyviin naimisiin päästyään, hän kohtaa joka taholta auttavat kädet, sopeuttavat puheenparret, alistavan rakkauden. Martha häilyy kapinan ja mukautumisen välillä. Sosiaalinen koneisto hössöttävine mammoineen ja juorutanttoineen, manipuloivine naistenlääkäreineen ja marisevina aviomiehineen pitää hänet häkissä, aitaa hänen vapautensa.

Kaikki on hyvin – tämän lempeän sosiaalisen ohjauksen kuvauksessaan Lessing liittyy yllättävän ajankohtaisesti niihin, jotka tänään käsittelevät totalitaarisen kontrollin epäsuoria, vaivihkaisia, avointa yhteenottoa vieroksuvia keinoja.

Lessingin feminismin onkin omiaan korostamaan, että juuri naisilla on syvä historiallinen kokemuksensa lempeästä, hyvyyteen verhoutuvasta väkivallasta. Kun aviolliset ongelmat kärjistyvät, Marthan aviomies käyttää aseenaan lasta. Kun se ei auta, mies toivoo pelastusta toisen lapsen siittämisestä. näin aviollinen lieka lujittuisi ja kuristaisi kapinan.

Sosiaalinen teatteri

Marthan kapina kanavoituu vasemmistolaiseen toimintaan, hän on mukana perustamassa kommunistista puoluetta. Vallitsevassa historiallisessa tilanteessa Neuvostoliiton sotapanos samoinkuin kommunismi ovat kunniallisia ilmiöitä; kukaan ei vain oikein tiedä, mitä kommunismi on.

Lessingin omasta asenteesta kertoo jotakin se, että hän Englantiin muutettuaan liittyi itse kommunistiseen puolueeseen erotakseen siitä vuonna 1956.

Kaiken kaikkiaan tärkeänä teemana Lessingin kirjassa on petetty hyvyys. Esiintyy yhteys aviomiehen loukatun ylpeyden ja maan valtalehden Zambesia Newsin pääkirjoitusten välillä. Zambesia News valittaa kyynelehtivällä itsesäälillä, että ulkomaailma ei ymmärrä uhrauksia, joita valkoinen väestö tekee kehittäessään mustia. Aviomies kokeen niinikään hyvyytensä tulleen sivuutetuksi, petetyksi.

Sillä kaikki on hyvin. Marthan aviomiehelle avioliitto on esiintymistä ulkomaailman silmien edessä., tapa todistaa menestystään ja elämän hyvyyttä. Avioliitto on sosiaalista teatteria. Se edellyttää yleisöä. Rakkaudesta on puhuttava muussa yhteydessä, sillä rakkaus toteutuu vain vapaudessa eikä tarvitse yleisöä.

Ei vain Marthan aviomies tunne itseään petetyksi, kun Martha valitsee vapauden. Samoin tuntee Marthan anoppi, naisena. "Hänen oma elämänsä tuli tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi, koska Martha ei halunnut alistua siihen, mihin naiset aina olivat alistuneet."

Martha toimii tosi radikaalin tavoin. Hän ei jää imemään sanoja, vaan tarjoaa esimerkin.

Lessingin romaani on älykäs kuvaus erään avioliiton sortumisesta ja erään naisen vapautumispyrkimyksestä. Sanon älykäs, sillä romaanin ansiot ovat pikemmin analyysin älyllisyydessä – älyllisen naistyypin kehittelyssä – kuin emotionaalisessa verevyydessä.

Lessing on tietyssä mielessä perin englantilainen kirjailija, melkoisen rakastunut sukkeluuksiin ja nokkeliin heittoihin. Monia tällainen sanailu viehättää; onhan sitä paitsi kysymys sanataiteesta. Mutta parhaimmillaan sanataide ylittää sanat, kuten myös naisen – tai ihmisen – vapaus on parhaimmillaan siirtymistä sanoista tekoihin.

Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 15. 10. 1979.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi