Lapsuus Etelä-Afrikassa

Vieraillessaan viimeksi Suomessa Doris Lessing toivoi, että hänelle itselleen läheinen Vanhan päällikön maa käännettäisiin suomeksi. Etelä-Afrikkaan sijoittuva, rotukysymystä sekä miehen ja naisen välisiä suhteita luotaava kertomuskokoelma kuuluu Etelä-Rhodesiassa nuoruutensa viettäneen kirjailijattaren varhaistuotantoon, siis runsaan 30 vuoden takaiseen aikaan.

Kertomukset, jotka enimmäkseen ovat selkeän juoninovellin muotoisia, kuvaavat perusasioita: elämää ja kuolemaa, rakkautta ja vihaa, luottamusta ja pelkoa. Henkilöt hakevat itseään ja setvivät ahdasrajaisen maailman lainalaisuuksia – opettelevat elämään vallitsevissa olosuhteissa. Jotkut löytävät tasapainon, toiset eivät.

Vanhan päällikön maan luonnehdinta elämän oppikirjaksi tuntuu lapselliselta mutta toisaalta väistämättömältä ja kuvaavalta. Lessing ei aatteittensa läpitunkevuudesta huolimatta ole julistaja, ei edes opettaja. Hän tarjoaa lukijalle mahdollisuuden kulkea omia polkujaan.

Kertomukset sijoittuvat britti-isäntien ja mustien työläisten asuttamille maatiloille, yhteensovittamattomien kulttuurien hankauskohtaan. Se oli hänen lapsuusmaailmansa. Lessingin näkökulma on valkoinen, mutta se tunnustaa alkuperäisväestön oikeudet.

Valkoisen riistäjän tyhjän päälle rakennettu asema ja jatkuva itsepetos työntyvät pintaan yksilökuvauksena. Anastettu herruus osoittautuu sitä oikeudettomammaksi ja mahdottomammaksi mitä kiivaammin anastajat pönkittävät perustamaansa oikeutta. Maa, tutusta ja turvallisesta vieraaksi ja kammottavaksi muuntuva maisema säteilee painetta loisten elämään.

Lessing lataa novellinsa voimakkain ja herkin kontrastein, joiden sävyt tulevat Eva Siikarlan suomennoksessa mainiosti esiin. Vastakkainasetteluihin päädytään lähinnä silloin, kun kertoja asettuu henkilöhahmon näkökulmaan.

Novellihenkilön silmin katsominen tuottaa paikoin hankaluuksia. Näin esimerkiksi silloin kun kertoja omaksuu aikuisia vielä puutteellisesti ymmärtävän lapsen roolin. Lapsen ominaisuuksia ei kuitenkaan aina noudateta, vaan kertoja lipsuu laajempaan tietoisuuteen.

toinen ongelma, jos sitä sellaisena tahdotaan pitää, tulee vastaan kuvattaessa luonteita toisiaan vasten. Silloin Lessing joutuu lähelle ilmeikästä mutta samalla liioittelevaa karikatyyriä.

Vanhan päällikön maa on joka tapauksessa vakuuttava ja kaikille sopiva teos.

Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 8. 9. 1985.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi