VÄLIHUOMIO

Naisten Suomi

Joka ainut yli 11-vuotias naispuolinen suomalainen on kokenut sen, mistä nyt puhutaan: joutunut miesten harjoittaman seksuaalissävyisen häirinnän kohteeksi.

En sano, että kaikki miehet käyttäytyvät niin. Mutta pohjimmiltaan suomalainen yhteiskunta on syvästi naisvihamielinen.

Kun ihmisoikeusjärjestöt huolestuvat suuresta määrästä naisia, joita miehet täällä rutiininomaisesti tappavat ja hakkaavat, kaikille kelpaa yhtä painavaksi vasta-argumentiksi marginaalinen naisten harjoittama väkivalta.

Tv-studiossa keskustellaan posket punoittaen, kuinka naisia pitää saada myydä ja ostaa, koska se on naisten itsensä identiteettipoliittinen valinta.

Ja nyt sitten saadaan seurata tätä absurdia keskustelua seksuaalisesta häirinnästä työpaikoilla (eduskunnassa).

Mitäs työntävät nöpöttävät nänninsä hississä naaman eteen, sanoo Kalervo Kummola.

Joidenkin naisten mielestä taas eräät kireät ämmät eivät ymmärrä leikkiä: päinvastoin saisivat olla iloisia, kun mies osoittaa heille huomiota.

Mutta seksuaalisessa häirinnässä olennaista ei ole huumori, ei oikeastaan edes seksuaalisuus. Seksuaalisuus on vaan erittäin tehokas väylä suoraan häpeän ja itsesyytösten ytimeen.

Seksuaalisen häirinnän tarkoitus on mitätöidä kohde. Laittaa nainen paikalle, jolle hän miehen mielestä kuuluu. Ja se on: miehisten tarpeiden ja määräysvallan kohteeksi.

Tasa-arvo ei ole mikään juna. Se voi mennä myös taaksepäin, ja niin on Suomessa totisesti käynyt. Pahinta kai on, että myös monet naiset ovat lyöneet prosessille iloisena tahtia.

Arvatkaa, miksi vanhempia naisia harvemmin häiritään tällä tavalla? "Joo, koska ne ovat rumia" – ei siksi! Vaan siksi, että heitähän ei helvetti soikoon kohdella niin.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi