HS.fi

VIISAITA VASTAUKSIA VAIKEISIIN KYSYMYKSIIN

HS-raati: Nettisensuuri kitkeköön lapsipornoa

6.3.2008 20:26

56 prosenttia HS-raadin vastaajista katsoo, että internetsensuuri on tarpeen lapsipornon kaltaisen rikollisuuden torjumiseksi. Sensuuria ei pidä rikosten torjunnassa tarpeellisena 27 prosenttia. 17 prosenttia ei ota asiaan kantaa.

Viime viikkoina nettisensuurista käyty keskustelu on keskittynyt keskusrikospoliisin ylläpitämiin suodatuslistoihin. Niiden avulla poliisi pyrkii estämään internetkäyttäjiltä pääsyn ulkomaisille sivuille, joilla poliisin käsityksen mukaan on lapsipornoa. Suodatuslistoja vastustavat nettiaktivistit ovat pitäneet listoja umpimähkäisinä ja sananvapauden vastaisina.

"Sananvapauden periaate ei ole mikään kaikki muut periaatteet ylittävä superperiaate", sanoo ohjaaja Atro Kahiluoto. Hänen mielestään sananvapaus on sovitettava kompromissihengessä yhteen sen periaatteen kanssa, että heikoimpia on suojeltava hyväksikäytöltä.

Professori Heikki Patomäki sanoo kannattavansa maksimaalista sananvapautta, mutta hänestä mikään periaate ei voi olla täydellisen absoluuttinen. Patomäki hyväksyy esittämisen vapauden varovaisen rajoittamisen, kun sanat tai kuvat yllyttävät esimerkiksi väkivaltaan tai alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Kirjailija Anja Snellmanin mielestä kyseessä ovat ihmisoikeudet eikä sananvapaus. Hän muistuttaa tutustuneensa internet-tarjontaan kirjoittaessaan romaaniaan Lemmikkikaupan tytöt. "Siksikin olen ehdottomasti sitä mieltä että lapsipornosivujen suodatuslistat ja operaattoreiden velvoittaminen niiden käyttämiseen ovat välttämättömiä."

Mikä tahansa yhteiskunta määrittelee itsensä sillä, miten se piirtää sallitun ja kielletyn välisen rajan, pohtii professori Erik Söderblom. "Toisin sanoen: yhteiskunta joka ei kiellä mitään, ei ole yhteiskunta."

Internet on julkinen tila, kuten katu, rinnastaa semiootikko Vaula Norrena. "Julkisessa tilassa ei ole sallittua ostaa seksiä alaikäisiltä, pakottaa lapsia seksiakteihin tai häiritä aikuisiakaan pornografisella käyttäytymisellä – niin ei sitten internetissäkään. Tätä ei sallita edes Hyde Park Cornerissa, sananvapauden tyyssijassa."

"Lapsipornon harrastajat eivät kai voisi perustaa sanomalehteä tai radioasemaa", tuumii dramaturgi Juha-Pekka Hotinen. "Miksi internetin sääntelyä edes nimitetään sensuuriksi, jos kyse on tiedonvälityksen laillisuuden valvonnasta?"

Lapsipornon lisäksi on vaikea keksiä toista tapausta, jossa internetsensuuri olisi hyväksyttävää, sanoo tutkija Anna Rotkirch. "Poliittista sensuuria ei tulisi käyttää missään tapauksessa, mukaan lukien sotaa terrorismia vastaan."

Kirjailija Leena Lehtolainen hyväksyy internetsensuurin poikkeustapauksissa, mutta epäilee sensuurin tehokkuutta. "Veikkaan, että laittomien internetsivujen jahtaamisessa käy samoin kuin dopingissa: rikolliset ovat lainvalvojia aina pari askelta edellä."

"Rikollisuutta vastaan voi taistella monilla epätäydellisillä keinoilla", tähdentää Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. "Riippulukkoja kannattaa asentaa, vaikka nekin pystyy murtamaan."

Sensuurin vastustajat kaipaavat rikollisuuden torjumiseen muita keinoja.

"Sensuuri saattaa toisinaan toimia itseään vastaan ja jopa suorastaan lisätä uteliaisuutta kiellettyä aineistoa kohtaan", arvioi kuvataiteilija Marita Liulia.

Toimittaja Minna Lindgrenin mielestä lapsiporno on sensuurin suosijoille helppo ase, koska mistään ei löydy lapsipornon puolustajaa. "Mutta jos lapsipornon nimissä sallitaan sensuuri, on yhtä mahdotonta vetää raja sensuurille kuin lapsipornolle."

"Sensuurilla on se ikävä yleinen ominaisuus, että se itsessään aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee", toteaa Journalistin päätoimittaja Johanna Korhonen.

"Internetin tarjoama henkisesti alhainen ja moraalisesti rappiollinen materiaali kertoo vain ihmiskunnan nykyisestä tilasta", pohtii Basso-lehden päätoimittaja Jan Zapasnik. "Turha piilottaa sitä, mihin olemme itsemme vieneet."

Kirjailija Tuomas Kyrön mielestä poliisi on netissä leviäviä laittomuuksia vastaan taistellessaan kuin Commodore 64 -tietokonetta käyttävä konstaapeli Reinikainen.

Nettisensuurin mahdollisuus ei ole vähentänyt lapsipornografian käyttöä, helpottanut uhrien asemaa tai auttanut rikollisten kiinnisaamisessa, arvioi Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski. "Sen sijaan on luotu työkaluja ja hyväksyttävyyttä ennakkosensuurille. Viestinnän vapaudesta tinkimisen raja on laskenut."

Kirjailija Sofi Oksanen kehottaa opiskelemaan sensuurin historiaa: koskaan sensuurilla ei ole onnistuttu kitkemään mitään kokonaan pois, ja sensuroitava taho on aina löytänyt maanalaiset keinonsa. Oksasen mielestä poliisin laatima salainen internetsivujen sensuurilista näyttää internetin Guantánamolta, jossa normaalit oikeuskäytännöt eivät enää päde.

Ennakkosensuuri ei innosta tutkija Leena-Maija Rossia, mutta hän ihmettelee intoa, jolla monista asioista tehdään nyt sananvapauskysymyksiä.

"Välillä kulttuurisia keskusteluja seuratessa tulee sellainen tunne, että 'sananvapaus' merkitsee kaikkien oikeutta loukata kaikkia."


HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

--%>