Itämeren laivaliikenne ruuhkautuu Juutinraumassa

Tanskan kapeissa salmissa sattuu laivoille usein havereita

VEN/JUUTINRAUMA. Unettomina kesäöinä Leif Fröding aukaisee joskus ikkunan. Hän kuulostelee laivanmoottorien jyskettä: nelitahtinen, tuo on verkkainen kaksitahtinen. Entinen laivainsinööri tuntee koneet.

Merielämästä tarpeekseen saanut Fröding pitää nykyään hotellia keskellä Juutinraumaa sijaitsevalla, Ruotsiin kuuluvalla Venin saarella. Hän on yksi 4,5 kilometriä pitkän ja 2,6 kilometriä leveän saaren 370:stä asukkaasta. Fröding on kunnon saarelainen.

"Käyn mantereella mahdollisimman harvoin." Veniläisten mielestä mantereella, siis vastarannan Landskronan pikkukaupungissa, ihmisillä on liian kiire. Tulee stressiä.

Laivoista Fröding ei ole päässyt kokonaan eroon, sillä Tanskan salmet, Juutinrauma ja Iso-Belt, ovat maailman kiireisimpiä laivareittejä. Niiden läpi kuljetetaan Venäjän vientiöljyä, suomalaisen metsäteollisuuden tuotteita, lannoitteita, viljaa, kemikaaleja ja yhä enemmän kulutustavaroita Puolaan, Venäjälle ja muihin Itämeren maihin.

"Venäläiset ovat lisänneet hurjasti öljynvientiään", Fröding arvioi.

Matalissa ja kapeissa salmissa navigointi on vaikeaa. Niinpä havereita sattuu: Tammikuussa kuivalastissa seilannut Trans Pacific sai pohjakosketuksen Isossa-Beltissä. Liberiaan rekisteröidyssä laivassa ei ollut luotsia.

Joulukuun puolivälissä venäläinen Mary II sai pohjakosketuksen. Paria päivää aiemmin Juutinraumassa sai pohjakosketuksen hollantilaisalus Onego Merchant, joka yritti välttää toista alusta. Sekään ei käyttänyt luotsia.

Ruorijuoppojakin löytyy. Joulukuun alussa venäläinen South Michelle -alus sai pohjakosketuksen Isossa-Beltissä. Tanskan viranomaiset löysivät laivasta umpihumalaisen kapteenin.

Tanskalaiset haluaisivat pakollisen luotsin, mutta esimerkiksi venäläisiä se ei kiinnosta. Pakollista luotsia Tanska taas ei voi laivoille määrätä, kapteeniluutnantti Klaus Randerup Rasmussen Tanskan merivoimista kertoo.

Syy tulkintaan löytyy historiasta. Tanskan kuningas Erik Pommerilainen alkoi vuonna 1429 kerätä tullia jokaiselta Juutinrauman ohittavalta laivalta salmen kapeimmassa kohdassa Helsingørissä sijaitsevan Kronborgin linnan luona. Linna on se sama, jossa Shakespearen Hamlet lausui "Tanskanmaassa on jotain mätää".

Tullimaksu närästi kansainvälistä kauppalaivastoa, mutta Tanskan hoville se oli pitkään tärkein tulonlähde. Vuonna 1857 tulli vihdoin poistettiin ja Tanskan salmet säädettiin vapaaksi kansainväliseksi merialueeksi. Samalla Tanska sitoutui olemaan keräämättä maksuja.

Nykyään tanskalaiset soittavat jokaiseen alukseen, jonka syväys on vähintään 11 metriä.

"Voimme suositella luotsin käyttöä voimakkaasti", Rasmussen sanoo. Merivoimat seuraa aluksia tutkalla.

Aluksia sihtaa Venin Kyrkbackenin rannassa myös eläkkeellä oleva kalastaja Nils-Erik Nilsson. Nilsson on veneineen osa Juutinrauman yli tiheästi suhaavaa poikittaisliikennettä: punakampelankalastajia, huviveneilijöitä ja Helsingør—Helsingborg-väliä sahaavia matkustaja- ja autolauttoja. Kesän tullen lauttaliikenne Venillekin kiihtyy.

Venillä ikänsä asunut Nilsson puksuttelee Magdalena-paatillaan lounaalle tanskalaiskrouviin, jos sattuu olemaan herkuttelutuulella. Olutta, viiniä ja akvaviittia hän hakee Tanskasta myös.

"Ruostepurtiloita", Nilsson nyökkää kohti ohi lipuvaa säiliöalusta. Hänen mielestään liikkeellä on yhä liikaa vanhoja ja huonokuntoisia aluksia. Suurin osa säiliöaluksista on jo onneksi kaksoisrunkoisia.

Toisaalta hän arvioi, että tilanne on kasvaneesta liikenteestä huolimatta parempi kuin parikymmentä vuotta sitten. Venäläislaivojen kunto on kohentunut, ja laivoilla ollaan aiempaa ympäristötietoisempia.

"Itälaivojen perässä ei näy enää jätevanaa. Kalat ovat vähentyneet rajusti, mutta niistä huomaa silti, että vesi on puhdistunut", Nilsson summaa.

Siistiytyminen johtuu myös siitä, että laivoja valvotaan. Päästöistä sakotetaan.

Tammikuussa veniläiset säikähtivät. Prøvestenenin öljyterminaalissa Kööpenhaminassa lipsahti mereen vajaat 200 000 litraa öljyä. Hetken näytti, että öljy lipuu Venin rannoille, mutta uhkakuva jäi toteutumatta. Virtaukset muuttuivat, mutta mikä tärkeintä, Ruotsin ja Tanskan pelastusviranomaiset saivat kerättyä suurimman osan öljystä.

"Mutta taitaa sitä olla vielä tuolla jossain pohjassa. Ehkä se pulpahtaa vielä pintaan", Donna-koiraansa Kyrkbackenin rannassa ulkoiluttava Bo Bjesse sanoo. Hänen mielestään tanskalaiset eivät toimineet tarpeeksi ripeästi.

"Öljyvahinkohan olisi Venille katastrofi. Turistit eivät enää tulisi", Bjesse kauhistelee. Turismi on sievän saaren ylivoimaisesti tärkein elinkeino.

Kalastaja Nilssonin mukaan mahdollista öljyvahinkoa ei parane ajatella. "Ei sellaiselle voisi mitään. Laivojen täytyy vain mennä tästä varovaisesti ohi", hän murahtaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi