HS.fi

PARISUHDEJASEKSI

Lavalla mies vie, nainen tottelee

Kesäparketeilla tanssitaan selvin päin ja kuntoa nostaen

30.6.2008 0:00

karoliina paatos

Riihimäki. Kesäsade viilentää lauantai-illan, kun Teemu Harjukari ja Taivaanrannanmaalarit virittelevät ensimmäisen valssin Riutanharjun lavalla Riihimäen Kormussa.

Yli 750 neliön parketilla on kahdeksalta hyvin tilaa. Pyörätuolillakin mahtuu kaartelemaan näyttävästi.

Kun toinen valssi, Tallinnan illat, päättyy, pariskunnat jäävät odottamaan seuraavaa kappaleparia. Muut kavaljeerit saattavat daaminsa takaisin seinustalle riviin. Se on naisten paikka.

Moni kokematon tätä hämmästelee: Naiset rivissä tyrkyllä vuonna 2008! Totta, eikä tanssikansa ole moksiskaan.

Tanssipaikalle tullaan harrastamaan sosiaalista liikuntaa ja rivissä seisotaan, kun halutaan tanssia. Ei siinä ole mitään noloa. Täällä naiset ovat rohkeasti naisellisia ja miehet huomaavaisia gentlemanneja.

Jonninjoutava tasa-arvopolemiikki ei muutenkaan kuulu lavoille. Parketilla mies on pomo ja nainen seuraa vientiä. Yksinkertaista. Tittelit ja otsarypyt jätetään kotiin, ikää ei noteerata. Vahvin valuutta on myönteinen asenne.

Tyylikäs herra nyökkää kukkahelmaiselle naiselle ja vie hänet humppaan.

Hei-jaa! Tää hetki pieni on, pieni hetki elämää!

Tyyli on vapaa. Osa suosii perinteistä, monet askeltavat kävelyhumppaa, jossa veivataan ties minkälaisia kuvioita käden ali ja ympäri. Hartiakivut saavat kyytiä, ja kasvoilta paistaa liikunnan ilo.

Koska naisia on enemmän, välillä joutuu huilaamaan. Annika Kososta se ei haittaa. "Olen vasta-alkaja ja opin katsomalla muita", hän sanoo ja seuraa pareja silmä tarkkana.

Hyvää mallia antavat esimerkiksi Sointu Hietanen ja Esa Wikholm, jotka tulivat tutulle lähilavalle Lopelta. Täällä he tapasivatkin 21 vuotta sitten. Heidän suosikkitanssinsa on jenkka.

Sointu kehuu partneriaan hyväksi viejäksi. "Muualla Sointu on pomo", Esa nauraa.

Yhdeksältä lattia on jo täynnä, kun valo taulussa vaihtuu. On naisten vuoro hakea.

Vaalea herra aikoo livistää kahville mutta ei ehdi ja taipuu kiltisti foksiin. Rivissä seisominen ei luonnistu, hän myöntää. Kahvipaussi näyttää lykkääntyvän, sillä miehellä käy jatkuva viuhka.

Lavaa kierretään vastapäivään, ja saman parin kanssa tanssitaan kaksi kappaletta. Pakit ovat harvinaisia. Humalaisen kutsuun ei tarvitse suostua, mutta nykylavoille viinakset eivät edes kuulu. Hauskaa pidetään selvin päin.

Väki on siistiytynyt ja meno rauhoittunut. Virkavaltaa ei ole tarvittu yli viiteentoista vuoteen häiriöitä selvittämään, kiittelevät kokeneet järjestysmiehet Olli Vuorio ja Juhani Hätönen. Vielä 1970-luvulla Riutanharjulla oli oma putka.

Oviaukossa hytisyttää, mutta salissa lämpö nousee, kun illan odotettu solisti, Anne Mattila, astuu Mistral-orkesterin eteen.

Reilut kolmekymmentä eri-ikäistä fania on kameroineen asemissa lavan reunalla. Ämyri ärjyy korvan juuressa, mutta hattulalainen Merja Tarkka zoomaa tyynesti. "Kierrämme mieheni kanssa asuntoautolla Annen keikoilla ympäri Suomea", hän kertoo.

Lavatähti hymyilee herttaisesti. Merja Tarkan kamera räpsähtää.

Tänä vuonna 160 keikkaa urakoiva Mattila esittää mielellään yleisön toivekappaleita.

"Nyt voimme jatkaa kaksin tätä matkaa . . .", hän laulaa, kun parit kiertävät salin keskellä olevaa paviljonkia. Moni on löytänyt tansseista elämänkumppanin.

Reipas foksi vaihtuu tangotunnelmiin. Tanssiote on tiivis, läheinen. Melankolia vetoaa suomalaisiin. Tänä iltana taivaskin kyynelehtii.

Mutta kaiho hiipuu unholaan, kun orkesteri räjähtää villiin jiveen.

Lattia kiehuu, helmat huiskivat, kädet viuhuvat. Mikä meno, mikä lataus! Porukan keski-ikä on 40 vuotta.

Riutanharjulla on tänään noin 700 tanssijaa. Keskivertoilta, sade vaikutti, lipunmyyjä kertoo. Tanssi jatkuu puoli kahteen asti.

Puoli kahdeltatoista valtava parkkipaikka on vielä täynnä autoja. Reunamille on kasvanut asuntovaunujen ja -autojen muuri. Reissukotiin on hyvä kellahtaa viimeisen valssin jälkeen.

 

Lisätietoa tanssista ja tanssilavoista: www.tanssi.net

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

--%>