Villi maisema pakenee

Romantiikannälkäisen matkailijan tärkein apu on seikkailijan mieli

Löytöretkeilijät eivät tienneet, minne menivät, mutta me tiedämme. Afrikan viidakot ovat luontodokumenttien peruskauraa, ja suomalaiseen metsään vie Metsähallituksen luontopolku, joka palaa takaisin parkkipaikalle.

"Villiyden ja vapauden tunnelmaa on yhä vaikeampi tavoittaa", sanoo kuvataiteilija Jussi Kivi.

"Ainakaan Euroopassa sitä ei enää tavoita kuin omalla asennemuutoksellaan", säestää toimittaja, maantieteilijä Marko Leppänen.

He etsivät paikkoja, joita turistilaumat eivät ole pilanneet.

Kun massaturismi on vyörynyt lähes jokaiseen maapallon kolkkaan, he löytävät maailman villeimmät paikat kaupunkien, vaikkapa Helsingin, laitamilta.

Leppänen ja Kivi ovat maisemaromantikkoja. Leppänen kuuluu Esoteerisen maantieteen kouluun ja Kivi Romanttisen maantieteen seuraan.

Romantikot etsivät maisemasta kontrastia eli vaikkapa villeyttä ruutukaavakaupungin vastapainoksi. Esoteerit haluaisivat muuttaa aluesuunnittelua niin, että kaupunkien ja muiden keskusten laita-alueet jäisivät raivaamatta.

Tämä on Leppäselle ja Kivelle huonoa aikaa, sillä yhteiskunnassa jyllää tyly ohjelma: satelliittipaikannus kehittyy, teitä levennetään ja katuvalot leviävät syrjäpoluille.

Nykyään matkailijan on nähtävä vaivaa, jos hän haluaa löytää villin maiseman.

Leppänen siteeraa matkaohjeeksi Pentti Linkolaa: "Matkustakaa hankalasti; matkustakaa hitaasti; menkää sinne, minne muut eivät mene."

Näin puhuu täysiverinen romantikko.

Vaikka massaturismi vie matkailijan mahdollisimman helposti sinne minne muutkin menevät, sekin seuraa romantikkojen jälkiä.

Kiven mukaan Alpit olivat pitkään vain hankalaa maastoa, jossa oli rosvoja ja huono ilmasto, mutta kun romantikot keksivät ruveta kirjoittamaan niistä yleviä kuvauksia, ne tulivat muotiin.

Samoin on käynyt Lapille, Kanariansaarille ja Intian Goalle. Kun riittävän moni on hakenut niistä romantiikkaa, hotellirykelmät ovat nousseet keskelle ei-mitään, ja romantiikka on karissut.

Villeimmät paikat, ne, jonne massat eivät tule, eivät Leppäsen mukaan löydy viidakoista vaan esikaupunkialueilta:

"Metsistä on kartat, joutomaa on valkoinen läntti."

Kiven mielestä oleellista on löytää itsestään lapsen seikkaileva mieli ja aloittaa todellinen omatoimimatkailu:

"Nähtävyydet ovat jalustoja, joille ihailija asettuu, mutta se, mitä hän niillä kokee, voi olla aika laimeaa. Parkkipaikan takapiha voi olla kiinnostavampi."

Näitä kiinnostavia paikkoja Kivi ja Leppänen lupaavat esitellä malliksi. Oikealla asenteella niitä löytää aivan läheltä.

Paikoissa kannattaa käydä pian, ennen kuin niistä tulee massaturismin kohteita.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi