PARISUHDEJASEKSI

Yksinolo tekee kipeää

Ilman kumppania elävien arki vaatii sinnittelyä ja toisten ihmisten apua

Jo pitkään on tiedetty, että yksin asuvilla on heikompi terveys ja suurempi kuolleisuus kuin naimisissa olevilla ikätovereillaan.

Tuoreiden tutkimusten mukaan vanhana heillä on myös suurempi riski sairastua Alzheimerin tautiin, ja leskeksi jääneet joutuvat helpommin laitokseen asumaan.

Helsingin yliopiston väestötieteen professorin Pekka Martikaisen mukaan siviilisäätyjen väliset kuolleisuuserot ovat olleet viime aikoina kasvamaan päin.

Samaan aikaan yksinäisten vanhusten määrä ja osuus ovat lisääntyneet.

Terveyserot eivät selity pelkästään iällä, asuinpaikalla, kieliryhmällä tai tuloilla.

"Avioliitossa elävät näyttävät olevan taloudellisesti paremmassa asemassa kuin yksin asuvat, mutta se ei kokonaan selitä kuolleisuuseroja", Martikainen sanoo.

Hän arvelee, että suuri merkitys on sosiaalisen ympäristön eroilla.

Sen vaikutukset voivat olla hyvin konkreettiset: jos puoliso on vienyt iltaisin kylpyyn ja huolehtinut siitä, mitä kello on, leski on avuton hänen kuoltuaan.

"Parisuhteessa olevat ihmiset tukevat toisiaan monin tavoin sekä emotionaalisesti että arkisissa askareissa."

Yksin asuvien vanhusten suuremman Alzheimerin taudin riskin Martikainen arvelee osittain liittyvän virikkeiden puutteeseen.

"Jos istuu yksin kotona ja katsoo telkkaria, älyllinen stimulus elämästä häviää."

Puolisot voivat edistää toistensa terveyttä myös puuttumalla epäterveellisiin elämäntapoihin, kuten alkoholinkäyttöön, tupakanpolttoon ja epäterveelliseen ruokavalioon. Yksinasujalla ei tällaista kontrollia ole.

Miehiin yksinäisyys iskee kovemmin kuin naisiin. Nainen on usein huolehtinut suhteista ystäviin, ja kun hän kuolee tai tulee ero, siteet katkeavat.

Miehillä yksinäisyyden vaikutukset voivat liittyä Martikaisen mukaan myös perinteiseen työnjakoon.

"Voi olla, etteivät vanhusmiehet pärjää ostosten kanssa, eivätkä he ole koskaan laittaneet ruokaa tai siivonneet. Itsestä huolehtiminen jää vähemmälle."

Avioerojen lisääntyminen on aiheuttanut pelkoa siitä, että yksinäisten vanhusten määrä räjähtäisi pian kokonaan käsiin.

Pekka Martikainen ei kuitenkaan ole vielä huolestunut. Kysymyksessä voi olla enemmän avioliittoinstituution kuin parisuhteen kriisi.

"Vanhusten avoliitot ovat olleet hyvin vahvasti nousussa. Ihmiset saattavat olla naimattomia tai eronneita, mutta elää silti parisuhteessa", Martikainen sanoo.

Miesten eliniänodotteen kohentuminen vähentää myös yksinäisten vanhusten määrää.

"Isoäitiemme sukupolvessa on ollut yleistä, että naiset ovat eläneet leskenä kauan. Se ilmiö on heikkenemässä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi