Tasa-arvo ei ole sukupuolikysymys

Lapin yliopistossa tarkastettu miesten syrjintää käsittelevä väitöskirja katsoo tasa-arvoa uudesta näkökulmasta, miehen näkökulmasta. Miehiä ei perinteisesti pidetä Suomessa eikä juuri muuallakaan länsimaissa ryhmänä, joka olisi suuressa syrjintävaarassa.

Väitöskirja nostaa esille epätasaarvoa aiheuttavia asioita, joita yleensä ei edes hahmoteta tasa-arvoa uhkaaviksi. Maanpuolustusvelvollisuutta ja siihen liittyvää ase- tai siviilipalvelusta pidetään yhtä itsestään selvästi miehille kuuluvana tehtävänä kuin synnyttämistä naisen tehtävänä, vaikka maanpuolustuskyky tai -tahto eivät riipukaan biologisesta rakenteesta samalla tavoin kuin kyky synnyttää.

Miesten maailmassa on myös lasikattoja ja silmille näkymättömiä aitoja, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Yhä vielä alle viidennes avioerolasten lähivanhemmista on isiä, vaikka miehillä yleensä on yhtä hyvät edellytykset vanhemmuuteen kuin naisilla.

Paria viikkoa pidempien perhevapaiden käyttäjinä miehet ovat harvinaisia, vaikka laki on jo pitkään taannut isälle samat oikeudet vanhempainvapaaseen ja hoitovapaaseen kuin äidille. Osa miehistä kokee työpaikkansa ilmapiirin vastustavan hoitovapaalle jäämistä, osalle se jopa sanotaan hyvinkin suoraan.

Tasa-arvokeskustelussa on tapana kaivautua poteroihin, joissa kukin ryhmä puolustaa omaa etuaan. Olisi jo aika ymmärtää, että tasa-arvo ei loppujen lopuksi heikennä kenenkään etua. Yhden ryhmän pääsy tasaarvoiseen asemaan muiden kanssa yleensä kohentaa kaikkien oikeuksia.

On miesten etu osallistua myös tasa-arvotyöhön muutenkin kuin naisten tasa-arvoa tukemalla. Yksi keino on tutkia miesten tasa-arvon esteitä ja tuoda ne julkiseen keskusteluun.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi