"En ikävöi menetettyä rintaa"

 Hyvinkääläinen Jaana Njie löysi neljä vuotta sitten rinnastaan kyhmyn venytellessään sohvalla tavallisen työpäivän jälkeen.

"Tiesin heti, mikä se oli", hoitoalalla työskentelevä 51-vuotias yrittäjä muistelee.

Hän pääsi lääkäriin heti, mutta odotti leikkausta kuukauden. "Se oli vaikein vaihe koko sairaudessa", hän sanoo.

Ennen sairastumistaan Jaana Njie oli todellinen alusvaatefriikki.

"Leikkausta odottaessani laskin kaikki rintaliivini ja alusvaatesettini ja pääsin neljäänkymmeneen. En ollut ehtinyt edes käyttää kaikkia uusia hankintojani."

Kasvain oli ärhäkkää tyyppiä, joten Jaanalta poistettiin koko rinta.

"Kirurgi lupasi tehdä minulle uuden, hienon rinnan, mutta en ole halunnut. En ikävöi menetettyä rintaa. Tulen hyvin toimeen proteesin kanssa, mutta tiedän, että monilla naisilla on tosi vaikeaa."

Leikkauksen jälkeen Jaana Njie lahjoitti kaikki tarpeettomiksi käyneet rintaliivinsä afrikkalaisille sukulaisilleen. Vain pari settiä jäi itselle.

Hänellä on kaksi silikoniproteesia, joista toista hän kutsuu "sunnuntairinnaksi". Se tarttuu puhtaaseen, kuivaan ihoon ja sen kanssa voi käyttää tavallista rintaliiviä, mutta se ei sovellu työhön eikä liikuntaan, koska se irtoaa pienestäkin hikoilusta.

Jaana Njie rakastaa edelleen kauniita vaatteita ja koruja, mutta viehtymys alusvaatehankintoihin on viilentynyt.

"Minulla on kahdet proteesiliivit ja yksi surkea bikiniyläosa", Njie luettelee.

"Uimapuku pitää ostaa ennen kesää, sillä haluan käydä lapsenlapseni kanssa uimarannalla."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi