ARVIO

Jörn Donnerin Kuulustelu on kokeileva ja rohkea

Jörn Donner teki taas elokuvan. Se ei oikeastaan ole suuri yllätys, sittenkään.

Mutta ehkä se on jollakin tavalla yllätys, että Kuulustelu on kokeilevampi ja rohkeampi kuin monet viime vuosien kotimaisista nuorten ohjaajien elokuvista.

Kuulustelu on epäsovinnainen elokuva, koska se on pelkistetty. Sitä voisi kutsua kamarielokuvaksi: kaikki kohtaukset tapahtuvat sisätiloissa, ja henkilöitä on vain muutama. Kamera keskittyy heidän kasvoihinsa.

Siinä ei tietenkään ole mitään uutta, ja Donner on itsekin sanonut, että hän halusi tehdä bergmanilaisen elokuvan. Donner on siis halunnut luottaa näyttelijöihin ja lähikuvaan, ja sehän on ihan epämuodikasta.

Tarina tulee sotahistoriasta ja todellisista kohtaloista. Syksyllä 1942 suomalaiset pidättävät neuvostoliittolaisen desantin, Kerttu Nuortevan, ja alkavat kuulustella häntä. Nuorteva pysyy ensin lujana eikä paljasta itseään.

Kuulusteluvuoroon astuu Paavo Kastari, joka on enemmän juristi kuin poliisi, ja hän löytää tavat, joilla Nuorteva antaa periksi.

Nuorteva on tulenpalava kommunisti ja uskollinen neuvostosotilas. Natseja on kuvattu paljon, mutta nykymaailmassa ja -draamassa kommunisti on vähän prostituoituun verrattava ihmislaji, jonka todellisista ajatuksista kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut. Mutta Donnerimme on.

Minna Haapkylä on oikea näyttelijä Nuortevan rooliin, ehkä ainoa oikea. Hän pystyy pitämään hahmossa jännitettä yllä. Kohtaus, jossa hän vaihtaa peiteroolinsa Nuortevaksi, on erittäin hieno. Ja siitä vasta alkaa vaihe, jossa Nuortevan silmät vähitellen aukeavat.

Toinen hieno kohtaus on tapaaminen kommunistilegenda Arvo Poika Tuomisen kanssa. Siinä Haapkylä saa rinnalleen veroisensa näyttelijän Pertti Sveholmista. Mutta kuulusteluiden miehet, Lauri Nurkse, Hannu-Pekka Björkman ja Marcus Groth, eivät kyllä pysy Haapkylän tasolla.

Univormuistako se taas johtuu? Ne tuntuvat aina jäykistävän suomalaisnäyttelijöitä.

Donner on ottanut riskin, pisteet siitä. Silti hän olisi voinut pelkistää vielä lisää: mielisairaalahoidot ovat elokuvan ytimen kannalta turhia ja vievät ajatukset väärään suuntaan. Vähempikin olisi riittänyt kuvaamaan Nuortevan kriisiä.

Kuulustelun jännite pätkii useaan otteeseen, mutta se myös kantaa. Vielä vähän lisää luottamusta, ja tässä voisi olla erinomainen elokuva.

Kriitikon tähdet: 3/5

KUULUSTELU, ohjaus Jörn Donner, pääosissa Minna Haapkylä, Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman, Lauri Nurkse, Pertti Sveholm

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi