Asiantuntijat runttaavat hallituksen veroelvytyslinjan
Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien
tukemisessa
"Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin
ammentaa"
Hallituksen elvytystoimien ajoitus ja koko ovat olleet kutakuinkin
kohdillaan, mutta sisältö ontuu: on valittu tehottomia keinoja,
veroelvytystä on painotettu liikaa ja kuntien tukemisessa on mokattu.
Taantuman tullessa investointiohjelmat eivät olleet valmiina, leikkaukset
tehdään nyt kunnissa ja julkisia menoja on lisätty vaatimattomasti.
Näin voisi karkeasti vetää yhteen asiantuntijoiden arviot hallituksen
talouspolitiikasta ja reagoinnista taantumaan.
HS kysyi arviota yhdeksältä asiantuntijalta Suomesta, Pariisista ja
Tukholmasta.
1. Elvytyksen ajoitus
Pääosa asiantuntijoista antaa tässä hallitukselle
synninpäästön: tietysti olisi voitu toimia jo varhemmin, mutta ei
muuallakaan nähty kriisin nopeutta ja syvyyttä.
Matti Tuomala tosin moittii hallitusta siitä, että
suunnitelmia elvytyksestä ei tehty ajoissa. "Taantuman tullessa ei ollut
ohjelmia, joita käynnistää, se myöhästytti työllisyyteen vaikuttamista."
Henrik Braconierin mukaan Suomen hyvä ajoitus johtui paljon
sattumasta. "Moni toimista oli päätetty tehdä jo aiemmin, ja
toteutusvaiheessa siihen lyötiin elvytysleima päälle. Pitkään
suunnitellut uudistukset sattuivat oikeaan aikaan."
2. Kokoluokka
OECD laskee Suomen vuosien 2008-2010 elvytyksen arvoksi 3,1
prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on enemmän kuin Ruotsissa, Saksassa
tai OECD-maissa keskimäärin.
Pääosin asiantuntijat arvioivat tason sopivaksi. Tuomala ja
Erkki Koskela olisivat kuitenkin elvyttäneet rohkeammin,
koska Suomella olisi ollut siihen varaa. Myös
Aki Kangasharju ja
Jaakko Kiander ottavat varovasti samansuuntaista kantaa.
"Olisi voitu reagoida enemmän, koska meihin kriisi iski muita maita
lujemmin", Kiander perustelee.
Markus Jäntti muistuttaa laadusta: "Todellista elvytystä on
ollut tavattoman vähän."
3. Valitut keinot
Elvytyksen sisällöstä hallitus saa eniten kritiikkiä.
Asiantuntijat arvostelevat erityisesti elvytyksen veropainotteisuutta. Se
tarkoittaa verotuksen ja maksujen alentamispäätöksiä.
"Olisin elvyttänyt enemmän menoilla, silloin työllistävä vaikutus olisi
ollut parempi", Kangasharju sanoo.
Veroelvytyksen tehottomuudesta vallitsee taloustieteissä laaja
yhteisymmärrys. Julkisten menojen lisääminen - esimerkiksi pyörätien
rakentaminen tai uimahallin korjaaminen - työllistää suoraan, kun taas
veronkevennyksistä osa menee säästöön tai valuu ulkomaille. OECD laskee
menoelvytykseen laitetun euron kerroinvaikutuksen olevan nelinkertainen
veronkevennyksiin verrattuna.
"Kun käytetään julkista rahaa, kerrannaisvaikutusten pitäisi olla
mahdollisimman suuria. Pysyvä veronkevennys aika hyvätuloisille ei ole
kovin hyvä keino käyttää julkista euroa", Jäntti toteaa ja jatkaa:
"Sopii ihmetellä, mistä
Jyrki Katainen (kok) tämän uskonsa veronkevennyksiin
ammentaa. Olen kysynyt asiaa Kataisen virkamiehiltä, mutta en saanut
vastauksesta tolkkua."
Kataisen ministeriön mukaan veroelvytyksen osuus on vain kolmannes, mutta
OECD laskee Suomen 2008-2010 elvytyksestä 85 prosenttia olevan
veroelvytystä. EU:n komissio arvioi verojen osuudeksi 80 prosenttia.
Ero tulee siitä, että komissio ja OECD laskevat veroelvytykseen kaikki
"tulopuolen" toimet kuten kunnille annetun ylimääräisen
yhteisöverosiivun, perusturvaetuuksien korotukset ja palkkaverojen
inflaatiotarkistukset. Toisaalta ne eivät huomioi finanssi sjoituksia
kuten valtion antamia lainoja, koska niistä valtio saa omansa takaisin.
Olli Koski tosin ei huoli menolisäysten osuudeksi edes tuota
15-20:tä prosenttia: "Menot ovat pysyneet kehyksissä. Käytännössä
menoelvytystä ei siis ole tehty."
Kehyksissä pysyminen tarkoittaa, ettei hallitus ole lisännyt menoja siitä,
mikä aikanaan on katoksi sovittu.
Muista poiketen
Sixten Korkman, Koskela ja
Jussi Mustonen kannattavat veroelvytystä.
Braconierkin ymmärtää valitun verolinjan - vaikkei pidäkään sitä kovin
tehokkaana - sillä menolisäyksiä rajoittavat budjettikehykset. Hän
suorastaan mykistyy kysymyksestä, olisiko kehykset pitänyt taantumassa
ylittää.
"Ei sellaista voi mennä suosittamaan. Se olisi väärä signaali", hän
lopulta sanoo.
4. Kuntien tukeminen
Lähes kaikki asiantuntijat nostavat kysymättä esiin kuntien
tukemisen.
"Kuntien kohdalla on selvästi epäonnistuttu. Valtion investoinnit vähän
kasvavat, mutta se on hyttysen ininää siihen verrattuna, miten paljon
kuntien investoinnit vähenevät - ja silloin vaarantuu liian moni
työpaikka", Kangasharju sanoo.
"Valtio on jättänyt kunnat yksin ja pessyt kätensä. Siinä mielessä koko
elvytys on pettänyt, että leikkaukset tehdään nyt kunnissa", Tuomala
sanoo.
Kiander myötää: "Koordinaatio ei ole mennyt nappiin. Hallitus elvyttää,
mutta kuntatalous kiristyy, mikä on vastakkaista elvytyspolitiikalle."
Tuomala muistuttaa, että elvytys on nimenomaan valtion tehtävä. Valtio saa
esimerkiksi halvempaa lainaa kuin kunnat. "Siinä mielessä on järkyttävää
politiikkaa, että käsketään kuntien ottaa lainaa."
Korkman toivoo valtion järjestävän kuntien rahoituksen vakaaksi eikä
suhdanneherkkien verojen varaan. "Kuntien ongelmat voivat johtaa
pitkäaikaisiin vaurioihin, jos lapsiperheiltä ja kouluista leikataan.
Viime laman varjot olivat pitkät."
5. Lamasta nousu
Braconier OECD:stä huomauttaa, ettei hallitus ole kertonut,
miten julkinen talous tasapainotetaan elvytyksen jälkeen. "Suomi poikkeaa
muista maista siinä, että elvytys on laajaa, anteliasta ja
pysyväisluonteista. Silti Suomi ei ole tehnyt lupauksia, miten julkinen
talous palautetaan ruotuun. Tästä olemme kyllä huolissamme."
Lisää aiheesta:
Helsingin Sanomat |
hs.online@hs.fi