HS.fi

HYVINVOINTI

Näkymätön muuri

Ujous voi tehdä ihmisestä oman elämänsä sivustakatsojan. Pelot voi kuitenkin kohdata ja voittaa.

16.8.2010 3:00

Miltä tuntuu olla ujo?

 

Kansanedustaja Leena Harkimo oli lapsena hyvin ujo. Hänestä oli vaikeaa mennä sanomaan kädestä päivää vieraille tädeille ja sedille, kun kotona kävi sukulaisia.

"Pyrin aina viimeiseen asti välttämään kättelykierrosta", Harkimo kertoo.

"Ja Cygnaeuksen alakoulussa Porissa opettaja pakotti laulamaan luokan edessä. Ääni värisi ja kaikki voimat pakenivat."

Kamalin ujouteen liittyvä kokemus on kahdenkymmenen vuoden takaa, jolloin Harkimo oli silloisen miehensä Hjallis Harkimon daamina iltajuhlassa Espanjassa. Juhla järjestettiin Hjalliksen purjehdusretken kunniaksi.

"Tietysti minut raahattiin kapteenin vaimona lavalle tanssimaan flamencoa. Paniikki ja pakokauhu olivat lähellä."

Jokerien toimitusjohtajana Harkimo ei ottanut vastaan luentopyyntöjä, kunnes kolmetoista vuotta sitten sai tarpeekseen omasta ujoudestaan.

"Minua rupesi nyppimään. Kysyin itseltäni, aionko loppuelämäni olla tässä samassa tilanteessa."

Harkimo päätti ottaa haasteen vastaan, kun hänet kutsuttiin puhumaan Tampereelle.

"Sain istua pöydän takana, ja 20–30 naista istui edessäni. Pahimman jännityksen mentyä ohi puhuin lopulta yli aikani, koska sanoja tuntui vain tulevan. Se oli käännekohta elämässäni."

Harkimo on oppinut tulemaan toimeen ujoutensa kanssa. Eduskunnassa kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa pitäessään hän valmistautuu huolellisesti etukäteen.

"Jos tulee tunne, että nyt alkaa ujostuttaa hirveästi, yritän suhtautua itseeni huumorilla. Se auttaa." 

 

Mistä ujo voi saada apua?

 

Psykiatrian erikoislääkärin, psykoterapeutti Juhani Mattilan vastaanotolta haetaan joskus apua myös ujouteen. Voi olla, että asiakas puhuu parisuhdeongelmista tai masennuksesta, mutta näiden takaa löytyy ujoutta, joka on johtanut henkiseen yksinäisyyteen. Apua hakevat ovat lähes poikkeuksetta naisia.

Mattila auttaa asiakasta pukemaan sanoiksi puolisoon, ystävään tai työkaveriin liittyviä toiveita tai pelkoja.

Hänen mielestään ujous on enemmän kuin sosiaalinen jännittäminen tai siihen liittyvät oireet, kuten punastuminen ja käsien tärinä.

"Ujouteen liittyy yleensä aina jokin ristiriita ja pelko, joka osuu tiettyyn ihmiseen tai tilanteeseen. Kukaan ei ole aina ja kaikkialla ujo."

Sama ihminen voi tutussa seurassa käyttäytyä paljon rohkeammin kuin vieraiden parissa. Usein taustalla on pelko torjutuksi tulemisesta.

Pelko saattaa olla niin vahva, että se tukahduttaa lähestymisyritykset.

Ujouden syistä on erilaisia käsityksiä. Jotkut tutkijat pitävät sitä periytyvänä piirteenä ja osana temperamenttia. Toiset korostavat kasvatuksen ja ympäristön merkitystä.

Lisäkierteen etenkin aikuisten ujouteen tuo siihen kohdistuva häpeä.

Ujous nähdään pelkästään kielteisenä asiana, vaikka ujo on usein myös empaattinen, herkkä ja kärsivällinen. Kun itse kärsii ujoudesta, ymmärtää paremmin inhimillistä kärsimystä ja muita samassa tilanteessa olevia. Monet menestyvät näyttelijät ovat ujoja.

Mattilan mielestä paras aika hakea apua ujouteen on nuorena.

"Nuoret ovat vielä kosketuksissa sisäiseen jännitykseensä ja tuntevat hämmennystä ja epävarmuutta. Työelämä pakottaa ujon kasvattamaan roolin, jonka avulla hän selviää, mutta itsensä löytäminen roolin alta on kovan työn takana."

 

 

Miten ujoa lasta voi rohkaista?

 

Opettaja, keho- ja luovuusterapeutti Merja-Riitta Hämäläisen mukaan luokassa tai päiväkodissa on aina muutama syvästi ujo lapsi. Hämäläinen kehottaa opettajia kysymään lapselta kahden kesken tämän toiveita.

"Ujokin voi haluta esiintyä, mutta tuetusti, esimerkiksi käsinuken avulla."

Isoissa perheissä voi olla samankaltaisia ongelmia kuin luokissa. Ujo lapsi vaatii aikaa, jota arkiruuhkassa ei aina ole.

"Ujo ei välttämättä ilmaise itseään puheella vaan esimerkiksi piirtämisen tai liikkumisen kautta. Opettajan ja vanhemman vastuulla on nähdä, missä pieni lapsi voi kukoistaa. Muuten näkymättömyyden taakka seuraa lasta aikuisuuteen saakka", Hämäläinen sanoo.

 

 

Miten ujous vaikuttaa muihin?

 

Vaikka ujo saattaa kokea olevansa yksin ujoutensa kanssa, vaikutukset yltävät esimerkiksi työpaikalle.

Tiimityö ja julkinen esiintyminen ovat painajaisia ujolle, mutta työyhteisölle on ongelmallista, jos työntekijä ei uskalla tuoda esiin näkemyksiään.

Usein syntyy myös väärinkäsityksiä. Ihminen saattaa peittää ujouttaan äreydellä ja ylimielisyydellä.

Työpaikoilla voi puhua myös ujoudesta ja siitä, mikä mahdollisia pelkoja aiheuttaa. Kannustavassa ilmapiirissä kaikki viihtyvät paremmin.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

--%>