HS.fi

SIELU JA RUUMIS

Irina

1.10.2010 9:39

Kaisaesteri Alatalo

"Murrosiässä vartalon muuttuminen tuntui tosi oudolle. Kuljin äidin isoissa neuleissa. En onneksi ollut ensimmäinen enkä viimeinen, jolle muutokset tapahtuivat. Pojat olivat aika julmia. He kokeilivat selästä, kenellä on rintaliivit, tai patistivat tytön nurkkaan ja riisuivat paidan. En ikinä onneksi joutunut sinne tai jos olin joutumassa, kaverit pelastivat.

Olen lyhyt, 159 senttiä, mutta sopusuhtainen. Jos jotakin korostan vartalossani niin sääriä. Ne ovat minusta kauniin muotoiset. Ehkä pidän siksi mielellään hameita. Varmaan moni nainen haluasi tiimalasivartalon, mutta olen hyväksynyt, että tällä ruumiinrakenteella se ei ole mahdollista.

Jos jokin asia ei ole kohdallaan, sitä miettii aivan liikaa silloin, kun tietää olevansa kaikkien katseiden kohteena. En laita päälleni vaatteita, joissa vartaloni ei näytä hyvältä, kuten tiukkoja kokovartalopukuja.

Tapani esiintyä vaatii hyvää kuntoa, koska liikun lavalla paljon. Suurin pelkoni lapsen saamisen jälkeen oli, toimiiko kroppa keikoilla vielä kuin ennen.

Väsymys vaikuttaa esiintyessä niin, että on vaikeaa hengittää oikein. Se menee tosin alun jälkeen pian ohi. Ennen lasta nukuin usein vähän aina ennen keikkaa.

Pelkäsin, miltä näytän raskauden jälkeen. En kuitenkaan koskaan ole ollut niin tyytyväinen vartalooni kuin synnytyksen jälkeen. Raskauden aikana kertyneet yli kymmenen kiloa hävisivät nopeasti, ja rinnat saivat hetkeksi aivan uuden muodon."
34-vuotias laulaja. (Julkaistu lokakuussa 2009)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

--%>