HS.fi

Mies metsässä

Suunnistaminen tarjoaa juoksijalle hauskaa vaihtelua. Iltarasteilla lajiin voi tutustua vaikka porukassa kävellen.

27.6.2011 3:00

Liisa Takala

Pidän lenkkeilystä.

Välillä juokseminen tuntuu kuitenkin yksitoikkoiselta. Siitä puuttuu selkeä päämäärä.

Nyt minulla on päämäärä, pieni musta piste kartalla.

"Piste on kivi", selittää Helsingin Suunnistajien kouluttaja Eero Ollikainen, 70.

Saan muutaman minuutin pikakurssin suunnistuskartan merkeistä.

Sitä ennen Ollikainen ei uskaltaisi päästää minua samoilemaan Helsingin Keskuspuistoon, sillä olen suunnistanut aiemmin vain peruskoulussa.

Olen lähdössä Paloheinän mäkiä kiertävälle helpohkolle reitille. Sen pituus on noin kolme kilometriä. Siis siinä tapauksessa, etten mene pahasti metsään.

Jotten eksyisi, Ollikainen neuvoo kävelemään tai hölkkäämään rauhallisesti.

Ensimmäinen rasti on mustan pisteen – siis kivenmurikan – vieressä. Se löytyy lenkkipolun varrelta helposti.

Toinenkin rasti on yllättävän helppo nakki. Siellä tapaan kolme keski-ikäistä naista, ensikertalaisia hekin.

Suunnistus on nyt suosittua.

Keskuspuiston mättäillä tömistää tänäkin iltana 600 kaikenikäistä ja -kokoista suunnistajaa. Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Osalla on uudet suunnistuskengät, osalla vuosikertalenkkarit.

Kolmas rasti vaikuttaa aiempia hankalammalta. Naiskolmikko tiiraa tarkasti karttamerkkejä, mutta minä yritän päästä helpommalla.

Peesaan paria kokeneen oloista suunnistajaa, jotka pyyhältävät ohitseni.

Muutaman sadan metrin jälkeen tajuan, että konkarit ovat menossa eri rastille kuin minä. Joudun tarttumaan karttaan. Lenkkipolun mutkan avulla paikannan itseni. Tai ainakin luulen paikantaneeni. Pian nimittäin tajuan, että keskuspuisto on täynnä mutkaisia lenkkipolkuja.

Onneksi kartan reunassa on selitetty kaikki maastosymbolit. Alan verrata kartan symboleita tarkemmin ympäristööni. Mieleen hiipii aavistus: en kai vain ole mennyt jo rastin ohi?

Sitten huomaan edessäni tutun naiskolmikon. Ja kolmosrastin. Päätän kulkea loppumatkan naisten kanssa. Karttamerkkien tulkitseminen onkin porukassa hauskempaa. Yhteistyö on iltarasteilla täysin sallittua ja aloittelijoille se on jopa suositeltavaa.

Etenen yhdeksän rastin reitin reippaasti kävellen. Aikaa kuluu reilut viisikymmentä minuuttia. Tekisi heti mieli yrittää parantaa tulosta. Uskaltaisin nyt lisätä vauhtiakin, kun karttamerkit alkavat hiljalleen selvetä.

"Tähän jää helposti koukkuun", kouluttaja Ollikainen sanoo maalissa.

"Aloitin 27 vuotta sitten, kun menin tyttären kanssa suunnistuskurssille. Siitä lähtien olen suunnistanut joka viikko."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

--%>