HS.fi

Esikoiskirja. Esa-Pekka Kanniainen: Pimeä korpi. Karisto. 286 s. 23 e.

Korpivaellusta Turun laitapuolella

29.8.2011 3:00

Esikoiskirja . Ihmismieli on se korpi, jota Esa-Pekka Kanniaisen rikosromaani Pimeä korpi kuvaa. Se paikallistuu Turkuun. Murrosikäisiä kuolee, ja rikospoliisi Anna Kariluoto tutkii muitakin karmeuksia.

Kanniaisen romaani liikkuu sekä yhteiskunnallisella että psykologisella linjalla. Sen henkilöillä riittää kummankin lajin ongelmia. Yhteiskunta on täynnä nuorten hätää ja väkivaltaa, alkoholisteja, huumeita ja muuta kivaa.

Kanniaisella on laaja kokemus kriminaalityöstä, ja hänen esikoisromaanissaan rikolliset, poliisit ja uhrit kulkevat laitapuolta. Mutta toisenlaista, pilkkopimeintä korpea vaeltavat ne, jotka uskovat olevansa syyttömiä ja armottomassa oikeudenmukaisuudessaan oikeutettuja hallitsemaan muita. Romaanin murhaaja ajattelee, että "pyöveli ei tee syntiä, koska hän suojelee yhteiskuntaa".

Naispoliisina Anna kokee syrjintää ja lähentelyä työssään. Samalla hän miettii, että rakastuminen enää puuttuisi, ja "sehän olisi oikein tyypillinen kuvio jostain rikosromaanista".

Mutta Pimeän korven kuviothan ovat tyypillisestä nykyhetken rikosromaanista! Tarinassa riittää mutkia ja toimintaa, välillä jännittävääkin. Kanniainen kertoo vauhdikkaasti. Mutta henkilöitään hän ei kuvaa syventäen vaan kuormittaen.

Korpivaelluksen lopussa henkiin jääneillä on toivoakin. Takakansi kertoo, että Pimeä korpi aloittaa Kanniaisen trilogian suomalaisesta rikollisuudesta.

 


Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto parhaalle esikoisteokselle jaetaan 15. marraskuuta. Kymmenen ehdokasta nimetään lokakuun lopulla.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi

--%>