HS.fi

Internet tappoi suomalaiset tietosanakirjat – myös netissä

Viimeinen suomalainen tietosanakirjasarja valmistui vuonna 2007, uusia tuskin tulee. Tietosanakirjojen verkkoversiotkin lopetetaan.

26.3.2012 3:00

Päivä Heiskanen HS

Pieni koe osoittaa nykymaailman tiedonhakukulttuurin ristiriitaisuuden.

Yritetäänpä vaikka etsiä kompakti lista Suomessa julkaistuista tietosanakirjoista.

Ensin hakusana Googleen. Hakutuloslistan kärjessä on linkki avoimeen tietosanakirjaan Wikipediaan.

Wikipedian artikkeli on lyhyt, sinänsä kai oikein, mutta ei kovin syvällinen. Lopussa on lista suomalaisista tietosanakirjoista aakkosjärjestyksessä. Mutta otsikko on partitiivissa ("Suomalaisia tietosanakirjoja"), joten on vaikea sanoa, onko listassa kaikki suomalaiset tietosanakirjat.

Vaihtoehtoisesti voi etsiä tietoa painetusta tietosanakirjasta. Mutta mistä kirjasta katsoisi – mikä on uusin Suomessa julkaistu tietosanakirja? Wikipedian listan mukaan se on Weilin + Göösin vuonna 2005 julkaisema Factum.

Kun näkee vielä hieman enemmän vaivaa, voi selata Fennica-kansallisbibliografian tietokantaa "tietosanakirjat"-hakusanalla. 195 osuman joukosta näkee, että uusin suomalainen yleistietosanakirja taitaakin olla ruotsinkielisen Uppslagsverket Finlandin toinen painos. Sen on kustantanut Schildts. Viimeinen osa ilmestyi 2007.

Eli sieltä taitaa löytyä lista suomalaisista tietosanakirjoista. Pitää tehdä pieni retki Kansalliskirjastoon.

Mutta voi! Kansalliskirjastosta puuttuu juuri sarjan uusin, viides osa, jossa hakusana "uppslagsverk" myös olisi. "Encyklopedier" kyllä löytyy ensimmäisestä osasta, mutta se ilmestyi jo 2003 eikä siis sisällä viimeisintä painettua tietoa.

Etsinnän tulos on siis se, että tietoa ei välttämättä löydy tietosanakirjasta, vaan usein sitä voi tehokkaimmin kaivaa esiin tietokannoista. Fennica-tietokanta antoi tässä tiedonhaussa parhaan tuloksen.

Tähän väliin iskevät kaupallisten tietosanakirjojen internetversiot. Niissä hakutuloksia voi selata helposti, ja yhdestä artikkelista lähtee linkkejä muihin hakusanoihin. Niiden päivitysmahdollisuus myös antaa niille vahvan edun: esimerkiksi uusimman painetun tietosanakirjan olisi tässä haussa löytänyt Uppslagsverket Finlandin ilmaisesta internetversiosta, mutta Wikipedia tai Fennica eivät sitä mainitse. Se olisi täytynyt tuntea siis etukäteen – eikä siitäkään löydy täydellistä listaa suomalaisista tietosanakirjoista.

Äskettäin englanninkielinen Encyclopaedia Britannica ilmoitti, että se ilmestyy jatkossa vain internetversiona.

Näin siis päättyy 244 vuoden perinne, sillä kirjaa alettiin julkaista vuonna 1768. Encyclopaedia Britannicaa julkaisevan samannimisen julkaisuyhtiön pääjohtaja Jorge Cauz väittää, että Wikipedian suosio ei vaikuttanut Britannican päätökseen. Sen sijaan muutosta perusteltiin sillä, että noin 85 prosenttia yhtiön liikevaihdosta tulee internetpalveluista.

"Painettujen tietosanakirjojen myyntiluvut ovat olleet mitättömiä jo usean vuoden ajan", Cauz sanoi tiedotusvälineille.

Suomi on niin pieni markkina-alue, etteivät nettipalvelutkaan helposti menesty. WSOY julkaisi Facta-tietosanakirjaa painettuna, sitten myös cd-romilla ja viimeksi internetversiona. Bisnes ei kannattanut, ja Factan verkkoversiokin lopetettiin vuodenvaihteessa.

"Factan ylläpitokustannukset olivat aika kovat", sanoo Factaa WSOY:lla tuottanut Liisa Riste. "Tiedon saatavuus on netin kautta helpompaa kuin aiemmin, eivätkä ihmiset enää arvosta tarkistettua tietoa niin paljon kuin ennen."

Uppslagsverket Finlandia on voinut käyttää ilmaiseksi verkossa, mutta sen ylläpitäminen lopetetaan tämän vuoden aikana.

Schildts & Söderströmsin varatoimitusjohtaja ja vastaava kustantaja Mari Koli kertoo, että tietokannan tiedot siirretään Wikipediaan. Ne siis vahvistavat jatkossa ruotsinkielisen Wikipedian tarjontaa.

WSOY:n Liisa Riste kehuu monia suomenkielisenkin Wikipedian artikkeleita hyvin kirjoitetuiksi. "Mutta esimerkiksi humanististen alojen artikkelit jäävät alakynteen. Tietosanakirjoissa tiedon eri aloja on perinteisesti tasapainotettu, mutta Wikipedian kaltaisessa avoimessa ympäristössä se ei ole niin helppoa."

Factaa alettiin julkaista painettuna vuonna 1969, ja sitä on päivitetty siitä asti. Tietokannan takana on siis yli neljänkymmenen vuoden työ. Tietokanta on edelleen olemassa, ja WSOY:llä mietitään sen jatkokäyttöä.

Gummeruksella on pohdittu samaa kustantamon Tietojätti-kirjan kanssa. Sen kymmenes painos ilmestyi vuonna 2004. "Olemme monesti miettineet, miten Tietojättiä voisi käyttää. Olemme kuitenkin päättäneet, ettei sitä kannata enää julkaista netissäkään", kertoo kustannuspäällikkö Heli Keijonen.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi

--%>