KIRJAT

Pitkittynyt nuoruus ilman lääkäriä

Riku Korhosen toinen romaani on vahva luotaus kokemuksia etsivän nuoren miehen mieleen

R iku Korhosen uusi romaani etenee kuin kreikkalainen tragedia.

Lukija tietää, ettei Niklas, keskeisin päähenkilö, saavuta onnea ja menestystä. Ja se on hänen oma syynsä, jopa siinä määrin, että se alkaa vaikuttaa kohtalon määräämältä. Aivan kuin antiikin kreikkalaisilla.

Uuden miesliikkeen tueksi Korhosen Lääkäriromaania ei kuitenkaan voi suositella. Niklasta ei voi oikein käsittää kovien vaatimusten, lapsuutensa tai asuinseutunsa uhrina.

Korhonen kuvaa tälläkin kertaa turkulaista lähiötä, kuten teki jo palkitussa esikoisromaanissaan Kahden ja yhden yön tarinoita (2003). Mutta tällä kertaa ei lähiöelämä sinänsä tunnu erityisen karulta. Pojan suurin trauma oli, että isällä oli Lada. Ja Korhonen kuvaa hienosti ja aistillisesti niin lähiöiden kuin koko Turun seudun flooran ja faunan.

Turku on saanut siis uuden väkevän kronikoitsijan, joka on samalla vankka realisti ja armoton ihmispsyyken luotaaja?

Ei aivan. Korhonen nimittäin keskittyy tällä kertaa ennen kaikkea yhteen pariskuntaan, kolmekymppisiin Niklakseen ja Innaan. Muut ovat selviä sivuhenkilöitä, mukana sattuman oikusta.

Romaani alkaa viihteelliseen tyyliin kirjoitetulla groteskilla tarinalla, jossa toimintaterapeutti ihastuu ortopediin Lontoossa. Urhea irakilainen lapsi saa uudet proteesit. Sen jälkeen tutkija Niklas kirjoittaa Irakin sodasta kolumnia, jossa hän keksii rinnastaa Yhdysvallat maailmanpoliisin sijaan maailmanlääkäriin.

Niklas on ilmiselvä kyynikko. Hän ihmettelee kyllä syystä, miksi juuri Irakin sota herättää niin paljon vastarintaa, vaikka maailmassa on paljon muitakin sotia ja kauheuksia.

Niklaksella on ollut suhde Innaan jo teini-iästä lähtien. Pitkien suhteiden tapaan kovin intohimo on kadonnut.

Niklas etsii uusia voimakkaita kokemuksia ketamiinista (masennuslääkkeestä ja huumeesta) ja holtittomasta elämästä. Hän ei tunnu hyväksyvän sitä, että nuoruus on jäänyt taa ja pitäisi löytää uusia arvoja levottoman seilaamisen sijaan.

Siten Niklaksesta on tullut ylimielinen ja itsekeskeinen tyyppi. Hän lähettää herjausviestejä uusnatseille, joista pari esiintyy romaanin sivuhenkilöinä.

Mutta romaanin kylmäävin piirre on osoittaa, että Niklas katsoo usein muita ihmisiä samaan tapaan ylhäältäpäin. Kaiken huipuksi hän solvaa natseja ystävänsä nimellä, mistä koituu tälle arvattavasti hankaluuksia.

Naiset ovat Lääkäriromaanissa sentään sympaattisempia ja herkempiä, mutta eivät psyykkiseltä rakenteeltaan niin sotkuisia kuin miehet. Innan isä kuolee, mikä aiheuttaa tyttäressä pitkän masennuskauden. Niklas ei keksi muuta kuin tarjota ketamiinia.

Romaanin valoisimpia kohtia on Innan matka ukkinsa luokse. Kerronta ei tosin pääse kovin syvälle Innan tajuntaan, mutta hänen näkökulmastaan kerrotut luvut ovat joka tapauksessa tuiki tarpeellisia, jottei Niklaksen usein tyly havaintotapa saisi ylivaltaa.

Usein saavat. Vetävän kerronnan vastapainona romaanissa on monta yksityiskohtaisen tarkasti kuvattua panokohtausta. Silloin ei mieleen tule Marcel Proust tai James Joyce vaan Kalle Päätalo.

Lääkäriromaani on tuhti romaani. Tällaista mittaa odottaa nykyisin vain pohjoismaisilta rikosromaaneilta.

Pariin kertaa Niklaksen toilailuihin saattaakin tuskastua, mutta kokonaisvaikutelma on kuitenkin puhdistuminen, kreikkalaisten katharsis. Korhonen vie Niklaksen nahkoihin, tuo maailman tykö henkilönsä aistien läpi. Sieltä tahtoo ja pääsee myös pois.

Kieleltään romaani tulee paikoin lähelle rikosromaanin suosimaa lyhyttä, toteavaa lausetta. Esikoisromaanin ja runokokoelman Savumerkkejä lähtöä harkitseville (2005) kielellinen hohto tulee esiin vain paikoin.

Korhonen kirjoittaa silti kauttaaltaan terävästi, vaikka välillä jopa tuhlaa kykyjään. Ihan kaikkea kun ei tarvitsisi kuvata niin perin pohjin.

Niklas yrittää kirjoittaa rujoa viihdenovellia. Hän lisäilee siihen sanan "länsimainen", koska paneelikeskustelussa on valiteltu suomalaisen taiteen puuttuvaa yhteiskunnallisuutta.

Entä Korhosen romaanin yhteiskunnallisuus? Lääkäriromaanin maailmassa internet ei tarjoa kuin pornoa ja potaskaa. Humanistiset tieteet tuntuvat hyväntahtoiselta löpinältä, jotka eivät tee ihmistä juuri viisaammiksi.

Kellään ei ole tarjota Niklakselle ohjeita kasvamiseen, siihen miten jättää taakseen pitkittynyt nuoruus tai vuosiksi venynyt viikonloppu taakseen. Proteeseja valmistetaan, mutta sielunlääkäri on kateissa.

Niklas elää ärsykkeiden ja intensiivisten kokemusten hallitsemassa maailmassa eikä tunnu pääsevän omin voimin pois.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi