KIRJAT

Salaliittoteoriaa saa nyt myös suomeksi

Hannu Yli-Karjanmaa kyseenalaistaa terrori-iskujen viralliset selitykset

Syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvaltoihin vuonna 2001 lukeutuvat terrorismin lähihistorian tuhoisimpiin tapahtumiin. Yli 3000 ihmistä, koneiden miehistön jäsentä sekä terroristit itse saivat surmansa.

Iskuihin liittyy monia ihmetyttäviä piirteitä: miten lähes lentotaidottomat 19 terroristia, joista neljä toimi pilotteina, onnistuivat kaappaamaan neljä lentokonetta ilman sen kummempia aseita kuin paperiveitset ja vastaavat?

Miten oli mahdollista, että World Trade Center -kompleksin rakennus seitsemän romahti, vaikka tulipalosta oli vain vähäisiä merkkejä? Miten Pentagoniin syöksynyt lentokone ei jättänyt jälkeensä muuta kuin pieniä osia itse koneesta? Miten Pennsylvaniassa pudonneesta lentokoneesta ei jäänyt jäljelle juuri mitään?

Salaliittoteorioille oli tällaisten tapahtumien jälkeen otollinen tilaus. Niitä onkin esitetty runsaasti erityisesti internetissä, mutta myös kirjallisuutta on paljon.

Ranskalaisen Thierry Meyssanin (joka tiettävästi ei ole iskujen jälkeen käynyt Yhdysvalloissa ja saanut maahantulokiellon) julkaisi jo vuonna 2002 teokset L'effroyable imposture (Kammottava huijaus) ja Le Pentagate. Ensin mainitusta teoksesta on sittemmin ilmestynyt myös jatko-osa. "Kammottava huijaus" on käännetty eräiden tietojen mukaan peräti 18 kielelle.

Erityisen tuottelias on ollut "postmodernin teologian" emeritusprofessori David Ray Griffin, joka on kirjoittanut aiheesta ainakin kuusi kirjaa ja ollut toimittajana yhdessä. Griffin on päässyt käyttämään hyväkseen teologista asiantuntemustaan teoksessa Christian Faith and the Truth Behind 9/11 (Kristillinen usko ja totuus 9/11 iskuista), jossa muun muassa tarkastellaan Jeesuksen asemaa Rooman valtakunnassa!

Nyt teorioista päästään nauttimaan myös suomen kielellä. Hannu Yli-Karjanmaan Valtiot ja terrorismi on erittäin perinpohjainen.

Tarkastelu aloitetaan Saksan toimeenpanemasta RMS Lusitanian upottamisesta 7. marraskuuta 1915, kunnes sivulla 212 päästään lopulta itse asiaan.

Karjanmaan teoksen alkuosa on pätevää tekstiä ja kelpaisi oheislukemiseksi yliopistojen terrorismikursseille, enkä puutu siihen. Mutta sivulta 212 eteenpäin teos onkin sitten pelkkää potaskaa.

Lukuisia kaappareita on löytynyt iskujen jälkeen elossa, Yli-Karjanmaa tietää kertoa.

Kyseessä ovat kuitenkin tavanomaiset islamilaiset nimet. Suomessa joku Osmo Järvinen on vastaava nimi kuin esimerkiksi Abdulaziz Alomari Lähi-idässä. Mohamed Attan isä on kertonut poikansa olevan edelleen elossa, mutta kyseinen poika ei ole näyttäytynyt tiedotusvälineille, vaikka hänestä taatusti oltaisiin ylen kiinnostuneita. Isä on väittänyt, että iskut organisoi Israelin salainen palvelu Mossad.

Luettelo elossa olevista terroristeista näyttää perustuvan BBC:n julkaisemaan uutismateriaaliin. Paha kyllä, Yli-Karjanmaa ei näytä lukeneen BBC:n verkkosivuilla olevaa selitystä, jossa todetaan nimien yleisyys arabimaailmassa.

Yli-Karjanmaan kunniaksi on sanottava, että hän ei lankea Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa tyypilliseen antisemitismiin.

Luvussa Väitettyjen kaappareiden valmistautuminen iskuihin Yli-Karjanmaa hehkuttaa tulevien kaappareiden irstailua, alkoholinkäyttöä ja muita islamin kieltämiä paheita. Se on hauskaa luettavaa, mutta ei vielä todista mitään, sillä kaapparit tietysti käyttäytyivät kuten käyttäytyivät, jotta eivät herättäisi huomiota tiukkapipoisina muslimifundamentalisteina.

Heitä suosi hyvä onni. Niinpä Yhdysvaltain ilmapuolustus tunnetusti epäonnistui eikä kyennyt pysäyttämään kaapattuja ilma-aluksia. Lisäksi tornien rakenne ei kestänyt iskuja, vaan ne sortuivat - WTC-7:n tapauksessa lähes vapaan pudotuksen nopeudella.

Yli-Karjanmaa ei ota kantaa siihen mitä "WTC:n torneihin iskeytyi (vai iskeytyikö mitään)".

Kirja on ylipäänsä täynnä absurdeja väitteitä. Vahtimestari William Rodriquezin väitteen mukaan ensimmäinen räjähdys tapahtui ykköstornissa "useita sekunteja ennen ensimmäisen koneen törmäystä".

Edelleen Yli-Karjanmaa siteeraa WTC-1:n työntekijää Teresa Velitzia, joka kertoo olleensa "vakuuttunut", että "pommeja oli asennettu joka puolelle ja joku istui ohjausyksikön ääressä ja paineli laukaisunappuloita". Kukahan tämä joku on saattanut olla?

Teoksen absurditeettien listaa voisi jatkaa. Kännykällä soittaminen lentokoneesta ei ollut teknisesti mahdollista, vaikka Barbara Olson soitti miehelleen Pentagoniin pudonneesta koneesta. Yhdysvallat, Iso Britannia, Kanada ja Australia ovat tekijän mukaan muuttuneet poliisivaltioiksi, ja israelilainen poliitikko Benjamin Netanjahu on luonnehtinut iskuja hyödyllisiksi Israelille. Ja sitä rataa.

Jääkin enää yksi kysymys: miksi?

Minkä takia Yhdysvaltain hallinto olisi katsonut siunaukselliseksi organisoida tällaiset iskut? Ja jos niin tapahtui, niin miten on mahdollista, että asia on pysynyt tähän päivään saakka salaisena, ja miten Yhdysvaltain hallitus on niin kyvytön, että se kykenee jättämään huomiotta salaliittoteoreetikkojen väitteet?

Miten on mahdollista, että presidentti Georg Bush nuoremman hallinto pystyisi järjestämään tällaisen näytöksen, mutta osoittautui kyvyttömäksi järjestämään Irakiin joukkotuhoaseita, jotka sitten olisi "löydetty", kun Yhdysvallat miehitti tuon onnettoman maan?

Kirjoittaja on järjestötutkimuksen professori Tampereen yliopistossa ja yksi teoksen Terrorismin monet kasvot kirjoittajista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi