TAUSTA

Barcelonisaation kirous

 Jos Saatana saapuu Barcelonaan, sen nimi on barcelonisaatio.

Mediateoreetikko Matteo Pasquinellin mukaan sanalla tarkoitetaan kulttuuripääoman ja kiinteistöbisneksen yhteispeliä, josta juuri Barcelonassa on näkyvillä äärimmäisiä esimerkkejä. Barcelonisaatio tapahtuu yksinkertaistaen silloin, kun kaupunkiin kerääntyneitä kulttuuriarvoja ryhdytään rahastamaan esimerkiksi turismin avulla.

Barcelonassa näitä hyödynnettäviä kulttuuri- ja muita immateriaalisia arvoja on riittänyt Gaudísta Picassoon ja viimeksi tietysti Carlos Ruiz Zafóniin, jonka Tuulen varjon jäljittäjille on jo tehty matkaopaskin.

Barcelonan menestyksestä luovuuden alalla on tullut kansainvälinen brändi. Oudompikin vaihtoehtoväki houkuttelee kaupunkiin (tai kaupunginosaan) taiteilijoita, heidän perässään siitä kiinnostuu trenditietoinen eliitti, ja sitten kiinteistöbisnes astuukin sisään ovista ja ikkunoista.

Näin esimerkiksi Barcelonan perinteikkäästä Ravalin köyhälistökaupunginosasta (romant tisia kujia, loistava sijainti Ramblan länsipuolella) on tullut museoiden, gallerioiden, trendikkäiden baarien ja ravintoloiden ja hotellien alue, josta alkuperäisten asukkaiden on pakko muuttaa lähiöihin.

Samalla instituutiot jyräävät alkuperäisen luovuuden, sen josta menestystarina alkoi.

Kuten aikoinaan finlandisaatiota eli suomettumista, barcelonisaatiotakin käytetään useimmiten puhuttaessa muista kaupungeista. Onko seuraava kohde Berliini, jossa vielä luovuus kukoistaa ja kiinteistöt ovat edullisia?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi