VIERASKYNÄ

Suomi toimii nyt kuin siirtomaavalta

Kesän mittaan kirjoitettiin ja puhuttiin siitä, käykö Suomi sotaa Afganistanissa. Viralliseksi kannaksi kai jäi että ei: Suomi ei käy sotaa vaan turvaa rauhaa.

Kuitenkin suomalaiset sotilaat ovat ase kädessä ja sotilasvaatteissa Afganistanissa, heitä ammutaan ja he ampuvat takaisin. Kyllä se sodalta kuulostaa. Mieleen tulee, kuinka meillä vuosikymmenet puhuttiin talvisodasta, vaikka Neuvostoliitossa sitä ei sotana pidetty lainkaan, vaan sikäläisissä historiankirjoissa sodasta puhuttiin Leningradin alueen selkkauksena. Ehkä Neuvostoliiton virallisessa historiankirjoituksessa myös kirjoitettiin, että Leningradin alueen selkkauksella turvattiin rauhaa.

Mielenkiintoinen on myös suomalaisen teollisuuden nykyvaihe, josta teollisuuden edustajat käyttävät nimitystä kansainvälistyminen. Metsäteollisuus sulkee tehtaitaan Suomessa, hankkii isoja maaomaisuuksia Etelä-Amerikasta ja istuttaa mailleen pelkkää eukalyptuspuuta paikallisten asukkaiden vastustuksesta välittämättä.

Suomalaiset yhtiöt rakentavat kehitysmaihin, tai niin kuin jostakin syystä on kaunistellen ruvettu sanomaan, kehittyviin maihin tehtaita, joissa palkat ovat murto-osia Suomessa maksettavista.

Siirtomaapolitiikaksi tällaista ennen vanhaan sanottiin. Siihen liittyi silloin niin kuin nytkin valtavien maaomaisuuksien hankintaa, yhteistyöhaluisten paikallisten poliitikkojen pitäminen vallassa rahoittamalla heidän toimintaansa, mieluisten lakien junaileminen ja niihin lakeihin vetoaminen, jos syytöksiä kuului.

Suomessa rajoitettiin jo sata vuotta sitten lailla metsäyhtiöiden oikeutta hankkia ylisuuria maaomaisuuksia, koska nähtiin selvästi, että ne vääristivät omistussuhteita ja antoivat yhtiöille valtaa asioissa, joissa valta niille ei kuulunut.

Kehitysmaissa tällaisia lakeja ei ole, eikä metsäyhtiöissämme kenelläkään tunnu olevan sen vertaa historian tajua, että osaisivat miettiä, miksi Suomessa aikoinaan metsäomistusta rajoittavat lait laadittiin.

Kun siirtomaita aikoinaan jaettiin, Suomi oli osa Venäjää, emmekä koskaan sen jälkeenkään omistaneet siirtomaita kaukaisissa maanosissa, repineet sieltä hyvinvointiamme raiskaten luontoa ja polkien ihmisoikeuksia, tappaenkin, kuten tekivät monet muut Euroopan maat, joiden harjoittamaa kolonialismia Suomessa on totuttu paheksumaan.

Nyt Suomen valtiokin on kehitysmaissa toimivien yhtiöiden suuromistajana järjestelemässä poliitikoille vaaliavustuksia ja jopa käyttämässä kehitysmaan sotajoukkoja maan omia kansalaisia vastaan omaisuutensa turvaamiseksi.

Me voisimme alkaa nyt puhua asioista niiden oikeilla nimillä: Suomi käy sotaa Naton joukkojen rinnalla Afganistanissa, ja kehitysmaissa Suomi on mukana teollisessa toiminnassa, jossa siirtomaan luonnonvaroja ryöstetään, luonto turmellaan, mieluisia vallanpitäjiä pidetään vallassa ja kansalaiset kurissa konekivääreillä.

Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi