TEATTERI

Hengittämisen runousoppi venäläisittäin

BALTIC CIRCLE 18.-22.11.

Oxygen. Puoli-Q:n näyttämö. Virolaisen Polygon-teatterin vierailu. Kirjoittanut Ivan Viripajev, ohjaus Tamur Tohver. Näyttämöllä Kristjan Sarv, Elina Pähklimägi ja Päär Pärenson.

Polygon-teatterin Tamur Tohverin ohjaama Ivan Viripajevin Oxygen-näytelmä luotaa hienosti suoran näyttämöpuheen mahdollisuuksia.

Puoli-Q:ssa vierailleen virolaisryhmän Kristjan Sarv ja Elina Pähklimägi räppäävät Oxygenissa kahden venäläisen nuoren aikuisen kohtaamisen. DJ:nä esityksessä toimii Päär Pärenson, joka reagoi miksaamalla ja ohjaa rytmeillä.

Hiphop-tyylillä kolmikko hahmottelee Viripajevin raamatullisten vertauskuvien kautta avautuvan, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisesti happea haukkovan nykyihmisen.

Hengitys on esityksessä elämän ja toivon symboli, happea saadakseen ihmiset saattavat tehdä hyvinkin epätoivoisia tekoja. Monologein ja dialogein etenevän esityksen hahmot, pikkukaupungin mies ja suurkaupungin nainen, yrittävät kohdata.

Esitys kuljettaa luontevasti monien poliittisten ongelmien, kuten WTC-iskun ja Israelin tilanteen kautta ihmisen tarinaa.

Raamatun kymmenen käskyä saavat omalaatuisia muunnelmia: ei esimerkiksi riitä, että kääntää viholliselle myös vasemman posken, vaan on tärkeää saada hänet lyömäänkin siihen. Nerokas kiteytys sadomasokististen ihmissuhteiden, ja samalla nykyaikaisten sotien, logiikasta.

Sarv ja Pähklimägi esiintyvät rennon epäsentimentaalisesti ja todistavat, ettei sana näyttämöllä ole todellakaan kuollut. Muutamista tekstin vähän banaaleistakin kohdista, joissa juututaan miettimään hullua rakkautta, he suoriutuvat kunnialla.

Yksi jakso räpätään siten, että yleisö kuulee vain osan, kun näyttelijät reagoivat korvanapeistaan kuulemaansa taustaan. Ratkaisu tuo esiin yhden esityksen peruskysymyksen: Kuulemmeko enää toisiamme, koska elämme jokainen omassa iPod-maailmassamme?

Venäläisen nykynäytelmäkirjallisuuden huippua edustavan Viripajevin (s. 1974) kirjoittama, murhaajasta kertova monologinäytelmä July nähtiin Helsingissä 2008 Stage-festivaalilla. Oxygen (2002) on hänen aiempaa tuotantoaan, ja siitä on tehty myös elokuva.

Usein väitetään, varmasti aiheellisesti, että suomalaisten täytyisi opiskella venäläisyyttä. Oxygenissa ei kuitenkaan ole mitään vaikeaa. Siinä ihmiset vain tietävät, millaista on tauotta nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa globaalit ongelmat omassa arjessa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi