ARVIOITA, ARVIO Pirkko Valon muistonäyttely 7.9. saakka Taidesalongissa (Bulevardi3), ti-su 10-17.

Susi on naisen rakastettu

Julkaistu: 7.9.2011 lehdessä osastolla Kulttuuri

Anu Uimonen
Helsingin Sanomat

Kuvat. Taidemaalari Pirkko Valo (1943-2009) oli keskeinen hahmo 1970- ja 80-luvun suomalaisessa taiteessa.

Näin voi sanoa, vaikka Valon omaperäinen naivistinen taide eli omaa elämäänsä suurten valtavirtojen, realismin ja konstruktivismin, ulkopuolella.

Vaikka Valo voidaan luokitella naivistiksi, hänen taiteensa ei ole koskaan pelkästään herttaista. Naiseuden ja erotiikan rohkea käsittely sekä vahva myyttinen luontosuhde tekevät siitä monitasoisempaa kuin naivismi yleensä.

Valon ura hiipui 1980-luvun jälkeen sairastumisen myötä. Taidesalongin akvarelleista ja grafiikasta koostuva muistonäyttely antaa mahdollisuuden katsoa vuosikymmenten takaisia töitä uusin silmin.

Niiden voima on jäljellä.

Yllättäen Valolle tuntuu nyt löytyvän sielunveli aikalaistaiteesta: Kalervo Palsa (1947-87). Molempien taiteilijoiden teosten interiööri on usein hirsirakenteinen, lautalattiainen huone, josta ikkuna tai ovi avautuu maisemaan. Samalla tavalla he luovat ulkotilan ja sisätilan, päiväminän ja alitajunnan, jännitteitä, vaikka Valon maailmankuva onkin Palsaa lempeämpi.

Valon teoksissa ihmiset muuttuvat eläimiksi ja eläimet ihmisiksi. Susi on naisen rakastettu, karhu valvoo lapsen unta.

Teosten maailma tuntuu tulevan yhtaikaa sekä tavallisesta arjesta että unista ja myyteistä.

Lisää aiheesta:

ARVIOITA, ARVIOMusiikkitalon Black Box on pettymys 7.9.2011

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

HS.fi	tulosta \| sulje ikkuna

ARVIOITA, ARVIO Pirkko Valon muistonäyttely 7.9. saakka Taidesalongissa (Bulevardi3), ti-su 10-17. Susi on naisen rakastettu Julkaistu: 7.9.2011 lehdessä osastolla Kulttuuri A A Anu Uimonen Sähköposti Anu Uimonen Helsingin Sanomat Kuvat. Taidemaalari Pirkko Valo (1943-2009) oli keskeinen hahmo 1970- ja 80-luvun suomalaisessa taiteessa. Näin voi sanoa, vaikka Valon omaperäinen naivistinen taide eli omaa elämäänsä suurten valtavirtojen, realismin ja konstruktivismin, ulkopuolella. Vaikka Valo voidaan luokitella naivistiksi, hänen taiteensa ei ole koskaan pelkästään herttaista. Naiseuden ja erotiikan rohkea käsittely sekä vahva myyttinen luontosuhde tekevät siitä monitasoisempaa kuin naivismi yleensä. Valon ura hiipui 1980-luvun jälkeen sairastumisen myötä. Taidesalongin akvarelleista ja grafiikasta koostuva muistonäyttely antaa mahdollisuuden katsoa vuosikymmenten takaisia töitä uusin silmin. Niiden voima on jäljellä. Yllättäen Valolle tuntuu nyt löytyvän sielunveli aikalaistaiteesta: Kalervo Palsa (1947-87). Molempien taiteilijoiden teosten interiööri on usein hirsirakenteinen, lautalattiainen huone, josta ikkuna tai ovi avautuu maisemaan. Samalla tavalla he luovat ulkotilan ja sisätilan, päiväminän ja alitajunnan, jännitteitä, vaikka Valon maailmankuva onkin Palsaa lempeämpi. Valon teoksissa ihmiset muuttuvat eläimiksi ja eläimet ihmisiksi. Susi on naisen rakastettu, karhu valvoo lapsen unta. Teosten maailma tuntuu tulevan yhtaikaa sekä tavallisesta arjesta että unista ja myyteistä. Lisää aiheesta: ARVIOITA, ARVIOMusiikkitalon Black Box on pettymys 7.9.2011 Helsingin Sanomat \| hs.online@hs.fi