Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Aivotutkija: Työpaikoilla ideoidaan usein väärin

 |   | 
 
Tuomo Tamminen

Jos kuormitat aivojasi liikaa, ne alkavat reistailla. Aivan kuten muutkin ruumiinosat, aivot tarvitsevat ergonomisen työympäristön ja välillä lepoa.

"Nyt ideoidaan! Jokaisella ryhmällä on kymmenen minuuttia aikaa keksiä fläppitaululle ajatuksia yrityksemme uuden strategian toteuttamisesta."

Kuulostaako tutulta? Monella työpaikalla ideoidaan yhä niin, että kokoonnutaan sovittuun kellonaikaan kokoushuoneeseen ja ollaan luovia.

Aivomme eivät kuitenkaan ota vastaan käskyjä edes kantajansa esimieheltä. Ne vaativat ergonomiset työolot kuten selkämme tai ranteemmekin.

Jos aivoja kohtelee hyvin, ne innostuvat ideoinnista ja sitoutuvat miettimään asioita pitkäjänteisesti. Mutta jos aivoja rasitetaan liikaa ja niiltä pyydetään mahdottomia, ne menevät jumiin.

Joillakin työpaikoilla tähän on jo havahduttu, mutta monessa paikassa ollaan vielä kiinni liukuhihna-ajattelussa. Ajatellaan suoraviivaisesti, että tärkeintä on säätää työtaso oikealle korkeudelle ja työntää jalkansa terveyssandaaleihin.

Aivoergonomiasta huolehtiminen on monimutkaisempaa. Aivot ovat tutkijoillekin vielä monella tapaa mysteeri. Lisäksi niiden toimintaan vaikuttaa ihmisen koko historia: ravinto, fyysinen kunto, muistot – ihan kaikki.

Silti aivoista tiedetään jo paljon, ja paljon aivot kertovat itsekin. Niitä pitäisi vain malttaa kuunnella.

Miten sitten pitäisi ideoida, jos fläppitaulu ei kelpaa?

Se pitäisi ainakin ymmärtää, että aivomme tarvitsevat aikaa ajatella. Aivot toimivat verkostomaisena kokonaisuutena, jonka sähkökemiallinen eli fysiologinen aktiivisuus vaihtelee eri tilanteissa.

Koskaan aivot eivät ole täysin levossa. Silloin, kun emme keskity mihinkään erityiseen vaan olemme vain, aivomme käsittelevät aiemmin sisäistettyä tietoa.

Juuri tämän takia nerokas idea saattaa pälkähtää päähän aamulla herätessä tai mökkilaiturilla laiskotellessa.

Kun keskitymme johonkin tehtävään käskystä ja nopeassa aikataulussa, ajatukset eivät pääse samalla tavalla muhimaan.

"Eniten luovaa ongelmanratkaisukykyä rassaa tavoitehakuinen ajatustehtailu", sanoo neurologi, Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimusprofessori Kiti Müller.

"Pahinta on se, jos lopuksi on pakko valita joku ideoista toteutettavaksi, vaikkei mitään uutta ja raikasta olisi syntynytkään."

Ideoinnille voisi Müllerin mukaan antaa esimerkiksi kolme tuntia ilman sen kummempia tavoitteita. Näin ideat saadaan muhimaan, ja asiaan voi palata vaikka viikon päästä, jos syytä on.

Jos työpaikalla on totuttu mittaamaan onnistumista kappalemäärissä, euroissa tai käytetyssä ajassa, tällainen lähestymistapa voi tuntua kovin epävarmalta – ei ollenkaan dynaamiselta ja kustannustehokkaalta.

"Menikö jonkun idean saamiseen viikko tai puoli vuotta vai syntyikö se hetkessä? Tällaisia et mittaakaan", Müller sanoo.

Jos et usko aivotutkijoita, ehkä uskaltaisit ottaa mallia suuryrityksestä. Esimerkiksi Googlen insinööreillä ja koodareilla Yhdysvalloissa on ollut mahdollisuus käyttää viidennes työajastaan omien suosikkiprojektiensa parissa.

Googlellakin on tiettävästi välillä epäilty käytännön tehokkuutta, mutta tapa on yleistynyt etenkin Kalifornian Piilaaksossa. Ideana on juuri ideointi: kun ihmisille annetaan aikaa, tuloksena toivotaan syntyvän seuraava Facebook tai Angry Birds.

Mikään ei estä soveltamasta käytäntöä muihinkin kuin toimistotyöläisiin. Opettaja tai varastomieskin voi saada omaa työtään kehittävän oivalluksen, jos vain siihen annetaan tilaisuus.

Pomoilta tällainen vallankumouksellisuus tietenkin vaatii uskallusta – antaa alaistensa tehdä jotakin, mistä ei välttämättä ole mitattavaa hyötyä. Jos rohkeutta kuitenkin on, kannattaa ehkä luottaa intuitioon.

Usein ajatellaan, että hyvä johtaja toimii järjen varassa eikä anna tunteidensa ohjata. Aivotutkimuksen valossa asia ei ole näin yksinkertainen.

Kohdatessaan uusia tilanteita ja ihmisiä aivot merkkaavat ne emotionaalisella leimalla. Kun tilanne toistuu, aivot hakevat leiman oikotieksi tunteelle. Tunteissa voi siis piillä aiemmin opittu viisaus.

Mutta ei toki aina: huonosti mennyt powerpoint-esitys voi saada meidät nolostelemaan seuraavaakin esitystä, vaikka olisimme silloin paljon paremmin valmistautuneita.

  • Sivu:
  • 1
  • 2

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Uutiset

Suosituimmat uutiset – Työelämä

Fingerpori
24.7.2014

HS in English