Oletetaan, että jokainen Suomessa pysyvästi asuva saisi 500 euroa joka kuukaudessa. Täysin riippumatta siitä, mitä tekee ja tienaa. Mitä tapahtuisi työelämässä?

"Maailma voisi muuttua perusteellisesti", sanoo Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti.

"Asiat eivät muuttuisi juuri mitenkään", vastaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Jukka Pirttilä.

Kukaan ei oikeasti tiedä. Joissakin asioissa arviot ovat yhteneväisempiä ja arvaukset valistuneempia kuin toisissa. HS kokosi asiantuntijahaastatteluiden perusteella näköpiirissä olevat kehityssuunnat.

Ensimmäiset hyvät uutiset tulevat työtä etsiville. Paikkoja tulee auki, ja työn saanti helpottuu.

Huono uutinen on, että uudet työpaikat ovat pienipalkkaisia kaupan, ravintoloiden ja muiden palvelujen pestejä. Perheyritykset haluavat kiireapua ja yksityiset ihmiset henkilökohtaista hoivaa ja avustamista. Hyväpalkkaisia teollisuuden työpaikkoja on turha haikailla lisää.

Heikosti työllistyvien maailma on yhä silppuisempi. Osa kokopäiväpesteistä, jotka eivät työnantajan mielestä tuota tarpeeksi, murentuu työtunneiksi, joita tekee usea työntekijä. Syntyy myös täysin uusia, ainakin satunnaisesti työllistäviä tehtäviä.

Työt kelpaavat niillekin, jotka ennen sanoivat "kiitos ei". Syynä on raha. Perinteisen sosiaaliturvan aikaan kortistossa olevan kannatti karttaa hommia, joiden palkka pienensi tukia. Perustulon – toiselta nimeltään kansalaispalkan – aikakaudella kaikki tehty työ lisää elämiseen käytettäviä euroja. Jos naapurin mummo tarvitsee apua, työ kannattaa hoitaa pienelläkin korvauksella ja päivänvalossa.

Työteon lisääntymisen arviointi on kinkkistä. Työelämässä olevien määrä kasvaa, mutta työtuntien ei. Ne, jotka tekivät töitä aiemmin vähän tai eivät lainkaan, tekevät enemmän. Täyttä työviikkoa painavalle perustulo taas on kimmoke harkita elämän leppoistamista ja ansiotyön vaihtamista osin vapaaseen.

500 euroa kuussa ei kuitenkaan usuta kokonaan työelämän ulkopuolelle, ainakaan pitkäksi aikaa. Perustulolla kitkuttelemisen valitseva joutuu turvautumaan yhteisasumiseen tai matalaan elintasoon syrjäseudulla.

Keskiluokkainen kahden uran talous jatkaa entiseen malliin. Sen sijaan puolison tuloista riippuvainen saa rahaa ja itsenäisyyttä omien valintojen tueksi.

Pienituloiset vanhemmat jäävät herkästi kotiin lasten kanssa, sillä perustulo on korkeampi kuin nykyiset pienimmät päivärahat ja kotihoidontuki. Kun rahan saaminen ei riipu lasten iästä, kotivanhemmuus voi jatkua pitkään. Samalla yleistyy työn tekeminen pienissä määrin lastenhoidon ohessa.

Mitä perustulo maksaa? Niin paljon, että verotus kiristyy tuntuvasti. Joissakin laskelmissa tuloverot pomppaisivat jopa yli 50 prosenttiin.

Mellakoita ei silti synny, sillä vastineeksi yhteiskunta antaa 500 euroa kuussa.

Kädenväännön aihe on, kerätäänkö rahat ensisijaisesti tuloverona vai kulutusverona. Tuloveromallissa suurrahoittajiksi päätyvät erittäin hyvätuloiset. Jos arvonlisäveroa nostetaan, perustulosta riippuvaisten pienituloisten käytettävissä olevat varat pienenevät.

Suomessa on kansalaisryhmiä, jotka ovat jo eläneet perustulon kaltaisessa tilanteessa. Eläkeläisillä on takuueläkkeensä ja opiskelijoilla tukensa.

Opintotukijärjestelmän ansiosta opiskelijat ovat tehneet pitkään suuren osan pätkä- ja keikkatöistä, sillä he ovat voineet tienata menettämättä heti tukiaan. Perustulo nostaa työttömät opiskelijoiden rinnalle.

Perustulo-Suomessa kukoistavat kulttuurityö ja luova talous. Kun stipendien metsästys ja työttömyyskorvausten nostaminen vaihtuvat vähimmäistuloon ja ansiomahdollisuuksiin, teatterin, musiikin ja tanssin tekijöiden toimeliaisuus lisääntyy. Freelancereiden tulot eivät enää putoa nollaan huonoinakaan kuukausina, ja kulttuurialan houkutus ja työllisyys nousevat. Moni tekee sitä, mihin on intohimoa.

Muiden alojen osaajien tilanne on sama. Pienyrittäjyys on vahva vaihtoehto, kun perustulo tuo aiemmin puuttunutta sosiaaliturvaa. Kaikki kiinnostuneet eivät uskaltaudu yrittäjiksi edelleenkään, sitä varten perustulo pitäisi vähintään tuplata.

Hyvinvointi paranee työelämän reuna-alueilla. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elintaso paranee, sillä vähäinenkin työnteko nostaa syrjäytymisvaarassa olevien elämänlaatua. Syrjäytymisen välttäminen kohentaa terveyttä ja elinajanodotetta niissä ryhmissä, jotka ovat jääneet paitsi viime vuosikymmenten kehityksestä. Yhä useampi on eläkeiässä työkykyinen.

Perustulo tuo kaikille rahaa, mutta miten käy ansiotulojen? Palkkoja polkee se, että työhön suostutaan huonolla palkalla, koska siitä jää entistä enemmän käteen. Sopivaksi katsomansa korvauksen saaminen on vaikeaa, koska maksaja muistaa työntekijän saavan ilmaisen viisisatasensa. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantaja yrittää aluksi tinkiä palkankorotuksista.

Toisaalta työntekijällä on enemmän valinnanvaraa, ja huonomaineisimmat työpaikat kärsivät työvoimapulasta. Jotkut työnantajat kilpailevat tekijöistä hyvällä kohtelulla, toiset turvautuvat perustulottomiin siirtotyöläisiin, jotka tarvitsevat suomalaisittain surkean palkan.

Yleiseen palkkatasoon vaikuttaa innokkuus jättäytyä perustulon varaan. Sen mukaan palkkapaine nousee tai laskee, ja kehitys voi olla esimerkiksi alakohtaista tai seurata erilaisia käyttäytymistrendejä.

Sosiaaliturvaa ei voi korvata yksioikoisesti perustulolla. Suomi on puolillaan ihmisiä, jotka eivät pysty tienaamaan kohtuullisen elintason edellyttämiä lisäsatasia. Heitä kansalaispalkka ei kannusta. Sairaat, vammaiset, muut työkyvyttömät, ikääntyneet ja omaishoitajat tarvitsevat joka tapauksessa lisätukea. Muu sosiaaliturva määrää, miten perustulo vastaa odotuksiin. Sen mukaan työelämä muuttuu tai jää muuttumatta, paremmaksi tai pahemmaksi.

Juttua varten on haastateltu seuraavia: Etlan tutkimusjohtaja Rita Asplund, Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen, Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti, Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Pasi Moisio ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Jukka Pirttilä. Muut lähteet: Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki (toim.): Perustulon aika.