Lapsettoman kollegan ajatukset synkkenevät, kun lapselliset työntekijät ryntäävät yhtenä rintamana koulujen hiihtolomalle.

Samanlainen kuumotus syntyy, kun alle kymmenvuotiaan lapsen äiti on yllättäen jäänyt kotiin hoitamaan lasta, ja lähiesimies jakaa tämän rästejä muiden tehtäväksi.

Kotiin jäänyt työtoveri tuudittaa samaan aikaan kotona korvatulehdusta potevaa lastaan. Hän tuskailee mielessään, miten käy keskeneräisten töiden: kasautuvatko ne, vai joutuuko joku kollega tekemään ne hänen puolestaan?

Vuosilomat ja ennalta sovitut perhevapaat eivät ole ongelma suomalaisessa työpaikassa. Niihin työnantaja voi varautua ennalta.

Elinkeinoelämän keskusliiton lainopillinen asiamies Markus Äimälä pitää yksinomaan järkevänä sitä, että työnantajat päästävät lapselliset työntekijät hiihtolomien aikaan vapaalle. Lapsettomatkin voittavat, sillä hiihtolomasesonkien ulkopuolella matkailu on halvempaa.

Myös projektipäällikkö Anna Kokko Väestöliitosta on sitä mieltä, että näin sen pitää ollakin. Hän pitää omituisena, jos perheelliselle ei siunaannu vuosilomaa lasten kesäloman aikana:

"Se on koululaisen näkökulmasta äärettömän surullista, jos vanhempien työnantaja on sanonut, että tänä vuonna vuosilomasi on syyskuussa ja ensi vuonna toukokuussa."

Erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että perhevapaat eivät ole työnantajalle ensisijaisesti taloudellinen ongelma.

Pulmia aiheuttavat kuitenkin sijaisjärjestelyt. Avainhenkilöiden sijaisia on sitä vaikeampi perehdyttää, mitä erikoistuneemmasta työstä on kysymys.

Sairastuneen lapsen vanhemman hoitovapaa on aina yllätys työnantajalle. Työntekijä, joka on alle 10-vuotiaan lapsen vanhempi, voi lain turvin hoitaa lastaan enintään neljä päivää. Työehtosopimuksissa työantaja maksaa palkkaa tavallisesti enintään kolmesta poissaolopäivästä. Kun työnantaja ei saa tästä mitään korvausta, kynnys ylimääräisiin sijaisjärjestelyihin on korkea.

"Organisaatioissa ei hirveästi väljyyttä ole. Ei siellä ole ylimääräisiä työntekijöitä odottamassa, että joku on sairas", Lammi-Taskula sanoo.

Ongelma korostuu pienissä yrityksissä, joille sijaisjärjestelyt ovat suhteellisesti vielä suurempi taloudellinen rasite. Työ kaatuu helposti työkaverin niskaan.

"Voin kuvitella, että herättää negatiivisia ajatuksia, jos joku on yhtäkkisesti pois, ja toiset joutuvat sen selkänahastaan repimään", Toimihenkilökeskusjärjestön STTK:n lakimies Anja Lahermaa sanoo.

Johtaja Maria Löfgren Akavasta vakuuttaa, että työntekijöiden tasapuolinen kohtelu on työnantajan velvoite: työpaikkakulttuuri ratkaisee, miten onnistuneeksi poissaolojärjestelyt mielletään.

"Pelisääntöjen pitää olla aina samat koko työyhteisössä", Löfgren sanoo.

Anna Kokko on samaa mieltä:

"Jokaisen pitää tietää, että tämä ei johdu pärstäkertoimesta tai siitä, kuka on pomona. Tai että miehille joustetaan enemmän kuin naisille."

Laki edellyttää yritykseltä tasa-arvosuunnitelmaa, jos työpaikalla on yli 30 työntekijää.

"Olisi hyvä, jos tilapäinen hoitovapaa jakaantuisi niin, että isät ja äidit pitäisivät ne mahdollisimman tasapuolisesti", Lahermaa sanoo.

Tasa-arvosuunnitelmaan voi Lahermaan mukaan kirjata selväsanaisesti myös tilapäisten hoitovapaiden menettelyohjeet. Näin saataisiin siirrettyä painetta naisvaltaisilta aloilta miesten työpaikoille.

Kokko ennustaakin, että miesvaltaisilla aloilla hoitovapaakeskustelu kuumenee pian, sillä nykyaikaiset isät ottavat perheestä enemmän vastuuta kuin aikaisemmat sukupolvet.

Kokko kannustaa osapuolia työpaikkakohtaisiin ratkaisuihin. Maalaisjärjellä saadaan enemmän aikaan kuin pelkästään työehtosopimus- ja lakiviidakkoon vetoamalla.

Anna Kokko luettelee esimerkkejä: reilut pelisäännöt työajoista ja työvuoroista, asenne, pomon esimerkki tai pieni arjen sujuvuutta parantava työaikaratkaisu. Yksinkertaisilla järjestelyillä voi luoda perhemyönteisen ilmapiirin.

"Esimerkiksi yhdessä asiakaspalveluyrityksessä pyritään aina sijoittamaan kaksi lyhyttä työaikaa tekevää perheellistä samaan tiimiin. He tuntevat työtehtävät ja asiakkaat sekä pystyvät sumplimaan työvuoronsa keskenään joustavasti. Aamu- ja iltavuorossa on aina paikalla jompikumpi, vaikka perheissä sattuisi lasten sairastumisia tai muuta yllättävää. Tässä järjestelyssä voittavat kaikki: tiimi, työnantaja, työntekijät ja heidän perheensä."

Markus Äimälä vakuuttaa, että myös tilapäisiin hoitovapaisiin voi varautua:

"Ehkä se työnantajakin voi vähän laskea, että kun lapsi on viety kotihoidosta päiväkotiin, niin siinä voi kulua puoli vuotta, vuosi ja pidempäänkin, kun niitä lyhyitä sairauspoissaoloja tulee."